Väliaikakuulumisia, itämaisia ja smootheja

Olen odottanut lunta tässä jo monta viikkoa, mutta mitään muutosta ei näytä tapahtuvan. *nyyh* Eilen illalla kävin lenkillä ja maa oli hieman kuurassa ja minä tietysti ihan liekeissä siitä. Aamulla olikin sitten plussaa ja märkää ja harmaata. Ehkä tämä oli merkki siitä, että voin siirtää talvikenkäshoppailun lähemmäksi veronpalautuksia. :)

Päätin tässä vähän aikaa sitten ottaa kirpputoripöydän. Edellisellä reissulla kotoseudulle jouduin rahtaamaan kauhean kasan kamaa tänne Tampereella ja laatikoita purkaessani väkisellä mieleen tuli kysymys, että mihin ihmeeseen minä pistän kaiken sen tavarapaljouden? Meidän koti oli kolmio ja kun sieltä muutin, niin sain suurimman osan niistä meidän tavaroista perinnönjaossa mukaan. Ensin ne piti mahduttaa kaksioon. Se oli kohtuullisen helppoa. Sitten muutin vähäksi aikaa ulkomaille ja takaisin tullessa suunnilleen samat tavarat piti yrittää mahduttaa yksiöön. Se oli jo vähän vaikeampaa ja muuttoapuna toiminut enoni asiaa päivittelikin kantaessaan tavaroita. Nyt olen pikkuhiljaa roudaillut tänne Tampereelle noita Kainuuseen jättämiäni tavaroita ja ihmettelen, että miten ihmeessä sitä tavaraa onkin kertynyt niin hitosti? Ongelma: liikaa perittyä ja omaa tavaraa (kuinka paljon löytyikään kaikkea ihanaa sinä aikana kun Englannissa asuin). Ratkaisu: kirppis. Nyt toivotaan, että saan suurimman osan tavaroita menemään.

Tykkään tehdä vähän itämaisvaikutteista ruokaa. Minulla on todella hyvä kana kung po-resepti ja Englannissa asuin Mauritiukselta kotoisin olleen perheen kanssa ja he tekivät paljon intialaistyylistä ruokaa, jota niiiiiiin kaipaan. Rakastan Lontoon China Townia ja joka kerta käyn sieltä ostamassa mocheja. Ne ovat pehmeitä tahmeasta riisimassasta tehtyjä palloja, joiden sisällä on joku täyte. Tampereella on Tullintorilla East Asia Market, joista löysin näitä samaisia palloja! Viimeksi samalla reissulla ostin aineksia kung pohon. Sieltä saa myös sticky riisiä, josta tulee samanlaista kuin mitä ravintoloissa aina on. Me happy. :D Maanantaina kuitenkin sain vielä tyytyä tekemään itämaistyylistä kastiketta ja nuudeleita. Ohjetta seuraa:

Itämainen kastike ja nuudelit

1/2 paprikaa
100 g tuoretta ananasta
1 sipuli
100 g herkkusieniä
1 pieni porkkana
1 kuivattu chili
300 g possusuikaleita
suolaa ja pippuria
soijakastiketta
öljyä (itse käytän seesamiöljyä, se antaa kivan maun)
1 dl kermaa
pikanuudelipaketti

Kuori porkkana ja paloittele ohuiksi tikuiksi. Puhdista ja siivuta herkkusienet. Paloittele paprika. Poista chilistä siemenet ja leikkaa mahdollisimman pieniksi paloiksi. Siivuta sipuli.

Valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Älä kaada pois maustelientä kokonaan, vaan jätä osa (noin 1/2 dl) sivuun.

Ruskista lihat öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää chili ja sipulit. Paista noin 3 minuuttia. Lisää loput ainekset pannulle ja paista kunnes paprikat ovat hieman pehmenneet. Lisää nuudelien liemi ja hieman soijakastiketta. Vähennä lämpöä ja paista vielä noin 5 minuuttia. Lisää kerma ja kiehauta. Tarjoile nuudelien kera.

Lisämakua tai vaihtelua voi tähän tuoda laittamalla currya tai muuta maustesekoitusta.

Tässä kaiken kiireen keskellä olen yrittänyt kuntoilla. Juoksu ei kuitenkaan oikein tunnu sujuvan. Venyttelen yleensä ennen lenkkiä ja otan alun rauhallisesti lämmittelynä. Silti noin 15 minuutin kohdalla alkaa jaloissa tuntua ilkeältä. Maitohapon piikkiin se ei mene, koska eilenkin pystyin jatkamaan matkaa ja hieman lisäämäänkin vauhtia. Mutta ihan niinkuin pienesti vetäisi suonta. Mietin penikkatautia. Netin kautta luettu tieto ei kauheasti tuo lohtua. Aikaisemmin on ollut samaa vaivaa, mutta se on aina mennyt ohi. Pitäisi varmaan käydä jalkahoitajan/lääkärin luona, jos saisi vaikka hyviä neuvoa. Siihen asti pitää keksiä jotain muuta kuntoilua tai hidastaa vauhtia.

Kuntoiluun liittyen olen alkanut tehdä smoothieta lenkin jälkeen. Pakkasessa on aika paljon marjoja ja nyt olen käyttänyt herukkavarastoja. Ohjeistus on helppo, määristä en ole ihan varma kun laitan aina sen verran kuin miltä tuntuu.

Smoothie

1 dl rahkaa
1 dl marjoja
1 banaani
1/2 dl mehua

Sekoita tehosekoittimessa.

Tänään voisikin olla venyttelypäivä. Kävin kirjastossa hakemassa vähän oppaita ja taidan perehtyä niiden sisältöön tänään lenkkeilyn sijaan. :)

Marraskuun aloitus

Marraskuu on lähtenyt käyntiin hieman hitaasti, kun ensin piti vähän sairastella ja sitten siivota ja sitten.. Noh, tekemistähän aina riittää, varsinkin sen siivouksen tiimoilta. :)

Kunto tuntuu hieman kuitenkin parantuneen, koska jaksoin jo hölkkäillä 8 kilometrin lenkin. Aikaa toki kului päälle tunti, mikä itseäni hieman harmittaa. Eksyin siinä samalla Ikuriin, johon en ole aikaisemmin kerinnyt tutustua ja sieltä löytyi maalaistunnelmaa ja ihania taloja, joihin voisin muuttaa samantein kunhan joku muu haravoisi pihan syksyisin ja maksaisi sen talon. Aina saa haaveilla ja suunnitelmia on hyvä olla, ettei aika käy pitkäksi!

Näin joulun lähestyessä mieleni alkoi tehdä riisipuuroa. En kauhean usein sitä tee, koska minulla ei ole sellaista kattilaa, jossa en onnistuisi sitä pohjaan polttamaan. Isältä perintönä olin saanut mikroruoka-kirjan, jossa muistin olleen reseptin mikroriisipuuroon. Nyt kun sain loput tavarat rahdattua tänne äitin varastosta, löytyi myös tuo kirja ja voin taas tehdä riisipuuroa milloin haluan! En tiedä pääseekö niin kauhean paljon vähemmällä sillä, että tekee puuron mikrossa, mutta mahdollisuudet siihen että se maistuu pohjaanpalaneelle on ainakin paljon pienemmät.  Nyt töissä ollessa minulla ei ole tuota reseptiä mukana, mutta lupaan laittaa sen tänne myöhemmin.

Sen sijaan tässä haluan hehkuttaa aivan ihana mustaherukka-suklaakakkua, jota tein viime viikonloppuna. Minulla oli omat epäilykseni mustaherukan ja suklaan yhdistelmän mausta, mutta ilokseni voin todeta että se on match made in heaven! Alkuperäisen reseptin löysin Hesarin nettisivuilta, tässä sama pienin muutoksin:

Mustaherukka-suklaakakku

Pohja:
4 kananmunaa
1 1/4 dl sokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Suklaatäyte:
200 g Taloussuklaata (tai muuta tummaa suklaata)
1 dl kuohukermaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl tomusokeria

Mustaherukkatäyte:
4 dl mustaherukoita
1 dl vettä
100 g vaniljatuorejuustoa
1 dl kermaa
1/2 dl tomusokeria
2 rkl mustaherukalikööriä (tai mehua)
2 liivatetta

Vatkaa pohjan munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää muna-sokerivaahtoon. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
Leikkaa suklaapohjasta irtopohjavuoan kokoinen pala ja laita se vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Itse jouduin leikkaamaan ylijääneestä pohjasta pieniä palasia paikkaamaan reunaan jäänyttä pientä rakoa.

Paloittele suklaa mahdollisimman pieniksi paloiksi tai sulata suklaata hieman mikrossa. Kuumenna kerma melkein kiehuvaksi ja kaada suklaan päälle. Sekoita tasaiseksi.
Vaahvosta ranskankerma ja sokeri, lisää suklaaseokseen. Kaada vuokaan suklaapohjan päälle. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin sen ajaksi kun teen mustaherukkatäytettä.
Itselläni ranskankerma ei meinannut oikein vaahdota ja seoksesta tuli melko vetistä. Lisäsin kaksi liivatetta, jotta mustaherukkatäyte ei uppoaisi suklaatäytteeseen. :) Annoin olla jääkaapissa yön yli.

Mittaa kattilaan vesi ja puolet mustaherukoista. Keitä pehmeiksi (n. 10 min), painele siivilän läpi. Sakeaa mustaherukkalientä tulee n. 1 dl. Itse pakasta marjat aina survoksena, joten keitin ainoastaan noin 4 min.
Vatkaa jäähtynyt mustaherukkaliemi ja tuorejuusto tasaiseksi. Sekoita joukkoon loput mustaherukat kokonaisia (tai survoksena :D).
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kermavaahto ja tomusokeri vaahdoksi.
Kuumenna mustaherukkalikööri kattilassa, liuota joukkoon liivatteet. Kaada liivateliemi mustaherukkaseokseen koko ajan sekoittaen
Sekoita joukkoon kermavaahto. Kaada seos suklaakerroksen päälle vuokaan. Peitä kelmulla ja anna hyytyä vähintää kolmen tunnin ajan viileässä.
Irrota kakku varovasti terävän veitse avulla. Koristele marjoilla.

Tätä voisi tehdä useamminkin, sen verran hyvää oli.

Tänään illalla olisi vuorossa pitkä lenkki. Taidan lähteä taas seikkailemaan Ikuriin, jos pääsisi sen verran aikaisemmin liikkeellä tällä kertaa että riittäisi päivänvaloa ihailemaan maisemia!