lauantai 31. joulukuuta 2011

Voffeleita

Joululoma tuulisessa Nakkilassa on takana ja nyt pitäisi yrittää juhlistaa uutta vuotta. Viimeiset kaksi uutta vuotta olen ollut kotona koiran kanssa, ettei se hermostuisi ilotulitteiden paukkeesta. Tänä vuonna taidan kuitenkin lähteä katsomaan Tampereen historian suurinta ja huikeinta ilotulitusta. Täällä ensimmäiset paukahdukset kuuluivat jo eilen illalla ja tänään neljän aikaan sitten sama homma. Nyt maistelen uuden vuoden drinkkiä ja teen perunasalaattia. Ohjeen siihen olen saanut belizeläiseltä ystävältäni, mutta resepti on vielä muodossa 'himpun verran majoneesia ja oman maun mukaan mausteita', joten sitä pitää vielä hioa ennenkuin tänne sen laitan. Mutta sen sijaan tarjoan kaksi helppoa herkkureseptiä vohveleihin ja lettuihin.

Meillä oli kotona vohvelirauta, jonka omin muutossa itselleni. Se oli äitin luona hoidossa sen aikaa kun asuin ulkomailla ja syksyllä tavaroita hakiessani pettymys oli suuri, kun huomasin että en pystynyt sitä en käyttämään. Äitillä oli tapana polttaa tupakkaa parvekkeen ovelta niin että suurin osa savuista tuli tietysti sisälle. Seinät alkoivat vuosien varrella kellertää ja osansa sai myöskin vohvelirautani, vaikka se oli yläkaapissa oven takana. Vaikka kuinka hinkkasin ja puunasin, niin tupakanhaju ei lähtenyt laitteesta mihkään. Jouduin sitten viemään sen kierrätykseen. *nyyh* Onneksi pukki toi jouluna minulle uuden OBH Nordican Chili -vohveliraudan. Tässä taannoin testattiin sitä ja tuloksena oli lautasellinen ihanuutta. :D Kuvaa ja reseptiä seuraa tässä.

Kuvassa myös (mainostus mainostus) ostamaani hyvää raparperihilloa.
Hyvät ja halvat vohvelit 


1 muna
6 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
150 g margariinia
1 tl leivinjauhetta
3 tl sokeria
ripaus suolaa


Sekoita jauhot maitoon ja lisää muut aineet.
Paista vohvelit kullankeltaisiksi. Taikinaa ei tarvitse hirveästi laittaa, koska muuten se kivasti paistuessaan pursuaa yli laitojen. :D

Löysin reseptikokoelmastani edellisen vohveliraudan mukana tulleen (varmaan joskus 90-luvulla) vihkosen, jossa on ohjeita monenlaisten vohveleiden tekoon. Valikoimissa on sekä makeita että suolaisia vohveleita täytteineen. Täytyy joskus kokeilla lisää.

Tykkään tehdä lettuja ja poikaystäväni tykkää syödä niitä. Match made in heaven. Joskus kuitenkin normiletut kyllästyttää, joten lisään aina välillä taikinaan jotain extraa. Tykkään kanelista, joten laitan sitä aika usein, mutta olenpa kokeillut kardemummaakin kun se sattui maustehyllystä ensimmäiseksi silmään. Vielä en ole kokeillut kookosmaitoa, vaikka sitä aina löytyy kaapistani (vinkin tähän löysin Myllyn Paras-sivuilta, kun etsin lettutaikinan ohjetta. Itse teen en koskaan mittaa aineita, resepti on kyllä päässä tallella). Ehkä se voi olla seuraava kokeiluni. :) Entinen koulukaverini kertoi joskus korvanneensa osan nesteestä lakkaliköörillä. Tästä ideasta syntyi sitten minun Baileys-letut, joita olen hyvällä menestyksellä jo useamman kerran tehnyt.

Baileys-letut


2 munaa
3,5 dl maitoa
1,5 dl Baileys-likööriä
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl öljyä tai voisulaa

Sekoita aineet keskenään ja anna turvota noin puolisen tuntia.
Paista pannulla kullanruskeiksi molemmin puolin. Tarjoile kermavaahdon kera.

Nyt taidan jatkaa uuden vuoden drinkin maistelua. Siihen sekoitin Tallinnan tuliaisena tuotua Kiiu Torn suklaakermalikööriä, Marie Brizard Menthre Verte -minttulikööriä ja maitoa.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulun odotusta

Viimeinen työpäivä tänä vuonna! Olen niin onnellinen! Ja kohta on joulu. Vaikka en niin noista juhlapyhistä välitäkään enkä ole kyllä joulukoristeitakaan (johtuen ehkä että en tiedä minne olen varastoinut joulukoristelaatikon kaikkien näiden muuttojen jälkeen) laittanut, niin on silti mukava päästä viettämään joulua. Lunta ei säätiedotteiden mukaan ole odotettavissa, mutta joulutunnelmaan voi silti päästä. Jos ei muuten, niin sitten terästetyn glögin voimin. :)


 Viimeksi kirjoitin neulomisinnostuksestani. Olen käynyt tuhlaamassa tähtitieteellisiä summia lankakauppoihin ja saanut aikaiseksi pipon bambulangasta ja ranteenlämmittimet merinovillalangasta. Tuo merinovillalanka on aika kallista, maksoin €3.85/50 g, ja noihin ranteenlämmittimiin menee neljä kerää. Lopputulos on mielestäni kuitenkin aika hieno. Otin alkuperäisestä ohjeesta muutaman kerroksen pois, koska minulla on lyhyehköt sormet. Kuviosta huolimatta neulominen sujui nopeasti. Ohjeet näihin löytyvät http://www.garnstudio.fi/, jossa on paljon muitakin ohjeita aina piposta ja sukista villapaitoihin ja -housuihin.

Toinen projekti, joka tässä on jo pitempään ollut työn alla, on minun avokadon kasvatus -projekti. Googletin tässä syksyllä ohjeita miten avokadon siemenen voi saada kasvamaan ja ryhdyin sitten hommiin. Annoin siemenen kuivahtaa hieman, niin että se halkesi ja laitoin sitten sen multaan puoliksi peitettynä. Poikaystävä vähän naureskeli minulle, kun kuuden viikon jälkeen ei ollut vielä mitään tapahtunut. Mutta noin viikon kahdeksan kohdalla halkeamasta alkoi nousta pieni taimi ja nyt kasvi yltää jo melkein vyötäröön asti. Ohjeiden mukaan latvoin kasvin, kun siinä oli neljä lehteä. Tämä johti siihen, että jäljelle jäi vain yksi lehti - kaikki muut tippuivat pois. Nyt kasvi on taas alkanut kasvaa pituutta, mutta siinä näkyy pieniä silmuja. Koko tämän ajan siemen on ollut osittain näkyvissä, vaikka ilmeisesti se olisi pitänyt peittää kokonaan mullalla siinä vaiheessa kun taimi nousi esiin. Taidan peittää sen tänään ja kastella kunnolla matkan ajaksi. Avokado tykkää kosteasta ja auringosta, joten kevään tulleen aion siirtää sitä lähemmäs ikkunaa, nyt se on kirjahyllyn päällä pois vetoisan ikkunan luota. Katsotaan miten pitkään tämä kasvi kestää, en ole kuitenkaan mikään viherpeukalo.

torstai 15. joulukuuta 2011

Lehden tilaus? Ei kiitos.

Olen tässä viimeisen vuoden ajan ollut töissä erään lehtiyhtiön asiakaspalvelussa ja nähnyt ja kuullut miten lehtimyyjät toimivat. Osa tapauksista on todella törkeitä enkä ymmärrä, että miten sellaista voi tapahtua. Suurin osa meille tulevista reklamaatioista koskee kestotilauksia. Myyjät puhuvat tilauksista aina kausina, joten usein asiakkaalle jää kuva, että hän on tilannut määräaikaisen tarjouskauden, joka päättyy itsestään. Sitten he soittavat meille tosi vihaisina, kun saavat kestotilauksesta seuraavan kauden laskun. Ja me saamme huudot, kun kerromme että tilaus on ollut koko ajan kestotilaus. Faktahan on se, että 95% nykyään tehtävistä tilauksista on kestotilauksia ja ne jatkuvat niin kauan kunnes asiakas itse tekee peruutuksen.

Onneksi noita lehtimyyjiä voi blokata aika tehokkaasti. Netissä ja puhelimitse tehtävät suoramarkkinointikiellot on helppo ottaa voimaan, ja osa niistä on maksuttomia. Jos myyjiä sattuu soittamaan, niin he ovat velvoitettuja lopettamaan puhelun kun heille kertoo markkinointikiellosta. Kaikki firmathan eivät ole sitoutuneet noita kieltoja noudattamaan, joten jonkin verran puheluita toki tulee. Nuo firmat ovar usein ostaneet asiakkaiden tiedot joltain toiselta firmalta. Jos osallistuu johonkin kilpailuun, kaupassa kupongilla tai netissä, niin usein tulee tietämättään luovuttaneeksi yhteystietonsa suoramarkkinointikäyttöön. Itsekin sain tässä vähän aikaa sitten postissa lainatarjouksen. Kirjeen lopussa oli tieto, että osoite oli saatu eräältä toiselta firmalta, jonka nettisivujen jäsenenä olen. Jotta saisin tuollaiset turhat roskapostikirjeet estettyä, minun pitäisi mennä kyseisille sivuille omiin tietoihin ja laittaa sieltä voimaan osoitteenluovutuskielto. En ole vielä tätä tehnyt, mutta parempi kai olisi, etten huku turhaan postiin.

Omalta osaltani olen välttynyt puhelinmyyniltä enkä vielä ole joutunut tekemään suoramarkkinointikieltoa. Tämä voi johtua siitä, että otin nelisen vuotta sitten Prepaid-liittymän, jonka numeroa ei voi saada mistään tiedustelupalvelusta. Katson nykyään tarkkaan mihin tietojani luovutan. Jos en näe sopimuksessa kohtaa 'Ei, en halua suoramarkkinointia' tai 'Ei, en halua että osoitettani luovutetaan suoramarkkinointitarkoituksiin tarkoin valituille yhteistyökumppaneille' (tai mitä ikinä niissä nyt lukeekaan), niin en useinkaan kirjoita nimeäni alle. Usein kaupoissa tarjotaan kanta-asiakaskortteja, joihin pitää täyttää asiakastietolomake. Olen jättänyt pari sellaista täyttämättä, koska siinä ei ollut vaihtoehtona kieltää osoitteen luovutusta. Kaikenlaista turhaa postia tulee niin paljon! En halua mainoksia pikavipeistä tai edullisista lainoista tai kirjakerhoista tai mistään.

Toinen ärsyttävä myyntikeino (puhelinmyynnin lisäksi) on se, että nykyään kassoilla tarjotaan kaikenmoista turhaa. Kaikkein tunnetuin näistä on ehkä K-Citymarkettien arvat, jotka pääsivät uutisiin tässä taannoin, kun työnantaja painosti myyjiä pääsemään tavoitteisiin. Itsekin Cittarin kassalla istuneena tiedän millainen paine niiden myymiseksi on. Eniten tämä lisämyynti on vaikuttanut minun Tiimarissa käymiseen. Ennen tuli askarreltua enemmän ja varsinkin partionjohtajana toimiessani usein kävin ostamassa Tiimarista tarvikkeita. Sitten alkoi kassoilla tarjonta. Olin ostamassa huovutustarvikkeita ja kassalla tarjottiin minulle kimallekyniä. Siis hetkinen? Miten nämä liittyvät tähän mitä ostan? Jos ostan kengät, on ymmärrettävää, että minulle tarjotaan sukkia, mutta ei pipoa. Tilanne oli jotenkin koominen. Sen jälkeen en ole Tiimarissa käynyt. Nyt tätä samaa ilmiötä on alkanut esiintyä muuallakin, viimeksi Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin ostamassa Viinikirjaa lahjaksi, ja minulle tarjottiin jotain toista alkoholikirjaa, joka oli siinä kassalla näytillä. Pidän itseäni ihan fiksuna ihmisenä, ja jotenkin minusta tuntui että minua pidetään tyhmänä. Enkö osaa itse valita mitä tarvitsen tai haluan? Rakastan lukea kirjoja, mutta nyt tuntuu että haluaisin palauttaa kanta-asiakaskorttini ja vaihtaa liikettä.

Huh, pääsinpäs avautumaan. :) Sitten takaisin lehtitilauksiin. Olen huomannut, että en itse asiassa lue kovin paljon lehtiä ja tätä samaa palautetta tulee usein asiakkailta: ei ole aikaa lukea. Ei sillä, että aikaa olisi yhtään vähemmän. Päinvastoin, tämän päivän uutisten mukaan me teemme yhä lyhempiä työpäiviä, joten periaatteessa vapaa-aikaa pitäisi olla enemmän. Ihmiset harrastavat enemmän ja ovat siirtyneet lukemaan netistä tarvittavat uutiset. Ei enää ajatella pitkäjänteisesti. Ei enää haluta kestotilauksia, jotka usein sitovat moniksi vuosiksi, vaan halutaan vaihtelua. Miksei olisi sellaista tilausta, että maksettuamme x summan saisimme siltä valita lehtitalon valikoimista mitä lehtiä haluamme tilata ja minkä ajan. Ainahan voit tilata tiettyä lehteä ja kesken kauden vaihtaa toiseen, jos siltä tuntuu. Helpompaa kuitenkin olisi jos jo tilauskauden alussa voisi valita esimerkiksi kaksi lehteä, joiden vaihto tapahtuu jossain välissä kautta. Tämä ajatus kuitenkin vaatisi aika ison muutoksen onnistuakseen, aina tilausjärjestelmästä myyjien koulutukseen asti. Noh, ideoida saa. Itse kuitenkin tästä lähtien taidan siirtyä käyttämään kirjaston palveluja, jos haluan jotain lehteä lukea.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Luku- ja neulontainnostuksen pyörteissä

Vaikka talvi meinaa koko ajan tulla, niin nytkin ulkona on märkää ja liukasta, eikä tunnu yhtään siltä että olisi joulu. Harmittaa ja vähän kiukuttaa. Olenkin nyt hautautunut sisälle enkä ole yhtään innostunut lenkkeilemään, koska en sitten ostanut niitä nastajuoksukenkiä vaikka piti. Halusin säästää. Nyt sitten tuhlasin lankakaupassa käydessäni, vaikka piti vain tiettyä lankaa ostaa.. En edes löytänyt haluamiani lankoja, vaan joudun tänään menemään toiseen lankakauppaan niiden perässä.

Ostin Hjertegarnin Blend Bamboota, koska olen aikaisemmin ostanut bambosukkia ja ne oli ihanan pehmäen tuntuiset jalassa eivätkä hiostaneet. Poikakaveri halusi tässä ohuemman syyspipon, joten ajattelin että bambulanka voisi toimia siinä. Lainasin kirjastosta tässä vähän aikaa sitten Suuri Käsityö 10/2011-lehden ja siinä oli pari ihanaa huiviohjetta. Siihen tarvitaan Rowanin uutuuslankaa Fine Lace, jota ei löytynyt Lielahden Lankamaailmasta. Tänään sitten suuntaan keskustassa olevaan Lankaideaan, joiden nettisivujen mukaan ainakin heillä olisi myynnissä tuota kyseistä lankaa. Hinta on aika huimaava, €7,40 per 50g. Toisaalta minähän tässä just säästin sillä, että en ostanut niitä nastakenkiä ja nyt minulla on aikaa olla kotona ja neuloa... :) Katsotaan miltä se lanka tuntuu. Ehkä kokeilen neuloa jollain muulla langalla, jos lanka ei tunnu hyvälle.

Luin tässä joku aika sitten kirjan Pohjois-Koreasta. Kirjan nimi oli Suljettu maa ja se kertoi Pohjois-Koreasta loikanneiden tarinoita. Tarina seurasi näiden ihmisten elämää kommunismin alkuajoista aina heidän loikkauksen jälkeiseen aikaan ja sopeutumisvaikeuksiin täysin vieraassa, modernissa ympäristössä. Pidin kirjasta ihan mielettömästi ja seuraavaksi aiheesta luin Guy Delislen sarjakuvassa Pjongjang. Kirjaston hyllystä bongasin Frank Dikötterin Mao: Kiinan suuri nälänhätä 1958-1962. Harvemmin on ollut paha olo, kun olen kirjaa lukenut, mutta tämä vei voiton. Kirja kuvailee hyvin yksityiskohtaisesti niitä kauheuksia, joita ihmiset joutuivat tuon nälänhädän aikana kestämään. Ihmisten välinpitämättömyys ja heidän toimintansa on minulle täysin outoa enkä onnistu ymmärtämään miten he ovat voineet toimia niin julmasti. Toisaalta sitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole joutunut elämään täysin epäinhimillisissä oloissa joutuen taistelemaan jokaisesta ruoanmurusta. Kirja on tuhti tietopaketti maailman kenties hirveimpään katastrofiin ja se onnistuu kuvaamaan tieteellisesti tapahtumia. Kokonaisuutena suosittelen kirjaa, mutta ehkä kaikkein herkimmille se ei sovi.

Minulla on usein tapana neuloa, kun katson televisiota tai luen kirjaa. Minusta se tuntuu aivan normaalilta, vaikka joskus kirjan sivut eivät millään tahdo pysyä paikoillaan! :D Olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut, että kaikki eivät ymmärrä minun multitask-taitoja. Musiikinkuuntelu ja lukeminen: toimii. Neulominen ja lukeminen: toimii. Puhelu ja televisio: toimii, mutta vaatii keskittymistä. Olen neulonut niin paljon, että ei tarvitse enää ajatella kätten toimintaa ja joustinneuleen laskeminen on automaattista. Jos pitää tehdä jotain vaikeampaa, kuviota tai langanvaihtoa, niin silloin on vaikea keskittyä hömppäkomediaa vaativampaan muuhun toimintaan. Onneksi kotona onkin odottamassa vielä kaksi Marx veljesten elokuvaa ja yksi Doris Day, joten eiköhän niitä katsoessa yhden pipon kerkeä saada valmiiksi. ;)