Vaikka talvi meinaa koko ajan tulla, niin nytkin ulkona on märkää ja liukasta, eikä tunnu yhtään siltä että olisi joulu. Harmittaa ja vähän kiukuttaa. Olenkin nyt hautautunut sisälle enkä ole yhtään innostunut lenkkeilemään, koska en sitten ostanut niitä nastajuoksukenkiä vaikka piti. Halusin säästää. Nyt sitten tuhlasin lankakaupassa käydessäni, vaikka piti vain tiettyä lankaa ostaa.. En edes löytänyt haluamiani lankoja, vaan joudun tänään menemään toiseen lankakauppaan niiden perässä.
Ostin Hjertegarnin Blend Bamboota, koska olen aikaisemmin ostanut bambosukkia ja ne oli ihanan pehmäen tuntuiset jalassa eivätkä hiostaneet. Poikakaveri halusi tässä ohuemman syyspipon, joten ajattelin että bambulanka voisi toimia siinä. Lainasin kirjastosta tässä vähän aikaa sitten Suuri Käsityö 10/2011-lehden ja siinä oli pari ihanaa huiviohjetta. Siihen tarvitaan Rowanin uutuuslankaa Fine Lace, jota ei löytynyt Lielahden Lankamaailmasta. Tänään sitten suuntaan keskustassa olevaan Lankaideaan, joiden nettisivujen mukaan ainakin heillä olisi myynnissä tuota kyseistä lankaa. Hinta on aika huimaava, €7,40 per 50g. Toisaalta minähän tässä just säästin sillä, että en ostanut niitä nastakenkiä ja nyt minulla on aikaa olla kotona ja neuloa... :) Katsotaan miltä se lanka tuntuu. Ehkä kokeilen neuloa jollain muulla langalla, jos lanka ei tunnu hyvälle.
Luin tässä joku aika sitten kirjan Pohjois-Koreasta. Kirjan nimi oli Suljettu maa ja se kertoi Pohjois-Koreasta loikanneiden tarinoita. Tarina seurasi näiden ihmisten elämää kommunismin alkuajoista aina heidän loikkauksen jälkeiseen aikaan ja sopeutumisvaikeuksiin täysin vieraassa, modernissa ympäristössä. Pidin kirjasta ihan mielettömästi ja seuraavaksi aiheesta luin Guy Delislen sarjakuvassa Pjongjang. Kirjaston hyllystä bongasin Frank Dikötterin Mao: Kiinan suuri nälänhätä 1958-1962. Harvemmin on ollut paha olo, kun olen kirjaa lukenut, mutta tämä vei voiton. Kirja kuvailee hyvin yksityiskohtaisesti niitä kauheuksia, joita ihmiset joutuivat tuon nälänhädän aikana kestämään. Ihmisten välinpitämättömyys ja heidän toimintansa on minulle täysin outoa enkä onnistu ymmärtämään miten he ovat voineet toimia niin julmasti. Toisaalta sitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole joutunut elämään täysin epäinhimillisissä oloissa joutuen taistelemaan jokaisesta ruoanmurusta. Kirja on tuhti tietopaketti maailman kenties hirveimpään katastrofiin ja se onnistuu kuvaamaan tieteellisesti tapahtumia. Kokonaisuutena suosittelen kirjaa, mutta ehkä kaikkein herkimmille se ei sovi.
Minulla on usein tapana neuloa, kun katson televisiota tai luen kirjaa. Minusta se tuntuu aivan normaalilta, vaikka joskus kirjan sivut eivät millään tahdo pysyä paikoillaan! :D Olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut, että kaikki eivät ymmärrä minun multitask-taitoja. Musiikinkuuntelu ja lukeminen: toimii. Neulominen ja lukeminen: toimii. Puhelu ja televisio: toimii, mutta vaatii keskittymistä. Olen neulonut niin paljon, että ei tarvitse enää ajatella kätten toimintaa ja joustinneuleen laskeminen on automaattista. Jos pitää tehdä jotain vaikeampaa, kuviota tai langanvaihtoa, niin silloin on vaikea keskittyä hömppäkomediaa vaativampaan muuhun toimintaan. Onneksi kotona onkin odottamassa vielä kaksi Marx veljesten elokuvaa ja yksi Doris Day, joten eiköhän niitä katsoessa yhden pipon kerkeä saada valmiiksi. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti