Viikonlopun tuloksia

Se olisi taas maanantai. Harmi, että viikonloput ovat noin lyhyitä, koska minulla ainakin olisi ollut vielä vaikka mitä tekemistä. :)

Perjantaina tein tosi hyvää kääretorttua. En edes muista milloin viimeksi olen sitä edellisen kerran leiponut, mutta poikakaveri tuossa sattui mainitsemaan että sellaista voisin joskus leipoa, joten minähän tartuin heti toimeen. Googlettamalla löytyi perusohje kääretortulle. Täytteeseen käytin Vispi -kermaa, jota löytyi kaapista ja mascarponea, joka tarttui mukaan kaupasta. Ilmeisen hyvää tuli, koska koko kääretorttu hävisi viikonlopun aikana. :)

Mansikka-mascarponekääretorttu

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon varovasti, älä vatkaa. Paista 225-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Laita pöydälle leivinpaperi, jonka päälle ripottele tasaisesti sokeria, ja kumoa kääretorttu siihen päälle. Irrota alustana ollut leivinpaperi.

2,5 dl Flora Vispi
250 g mascarponejuustoa
2 dl mansikkasurvosta
2 rkl sokeria

Vatkaa kerma ja lisää siihen sokeri. Lisää mascarpone ja mansikkasurvos, sekoita tasaisekseksi. Levitä täyte kääretorttupohjalla ja kääri rullalle. Anna jäähtyä leivinpaperiin käärittynä.

Täytettä tuli sen verran paljon, että ihan tavallinen 2 dl kerma olisi riittänyt tähän. Tämän lisäksi olin jo aikaisemmin päättänyt, että halusin tehdä jotain leipää. Tämän tomaattileivän resepti otin alunperin Pakkopullan sivuilta, mutta tein pieniä muutoksia. Leipä oli todella maittavaa ja pehmeää, tätä teen varmasti toistekin!

Tomaattileipä

Kaksi leipää:

5 dl  vettä
1 pss  kuivahiivaa
1,5 tl  suolaa
100 g  öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 dl oliiviöljyä
12 dl  jauhoja (itse käytin 4 dl sekasämpyläjauhoja ja 8 dl vehnäjauhoja)
100 g  juustoraastetta
1 rkl  oreganoa

Sekoita kädenlämpöiseen veteen mausteet ja silputut tomaatit. Sekoita joukkoon jauhot, kuivahiiva ja juustoraaste. Alusta pehmeä taikina. Kun taikina tuntuu irtoavan astian reunoista, lisää öljy. Kohota kaksinkertaiseksi peitettynä.
Vaivaa taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä. Jaa taikina kahtia ja leivo leiviksi. Kohota peitettynä vielä noin 20 minuuttia. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 min.

Jotta viikonloppu ei olisi mennyt ihan pelkäksi leipomiseksi, kävin lauantaiaamuna vielä lenkillä. Lähdin Ylöjärven puolelle ja löysin ihanan metsäreitin, joka johti minut katselemaan peltoja ja polleja. Se myös johti minut melkein eksymään, koska en ollut ikinä käynyt siellä suunnalla! :) Joten käännyin sitten takaisin, kun maisema ei yhtään alkanut vaikuttaa tutulta. Aikaa kului 1:04 h ja kilometrejä tuli 6,72. Ajan suhteen ei kauheasti parannusta, mutta välillä piti vähän kävellä ja ihmetellä maisemia ja sitä, että mihin ihmeeseen sitä oikein oli eksynyt. Mietin vain, että oiskohan netissä joku paikka mihin voisi kirjata ylös noita reittejä, jotta voisi sitten tulevaisuudessa käyttää uudelleen sellaisia mihin tykästyi? Noh, pitää selvitellä ja suunnitella siihen asti uusia kivoja reittejä! Harmi, että nyt on jo iltaisin niin pimeä, että oikeastaan ihan sama mihin sitä suuntaa, kun ei kuitenkaan ihan hirveästi näe. Aamuisin taas pitäisi herätä niin aikaisin, että silloin olisi ihan sama homma. Pitää sitten säästää nuo ympäristönkartoituslenkit viikonlopuiksi.

Lenkki suoritettu!

Mutta menihän se sittenkin toiselle päivälle. Tiistaina satoi. Keskiviikkona piti viihdyttää poikakaveria. Ainahan noita syitä löytyy, ja jos ei löydy, niin niitä voi itse keksiä lisää!

Entisten suoritusten varjossa olin vähän pettynyt eiliseen suoritukseen. Toisaalta se meni paljon paremmin kuin silloin kun ensimmäisiä kertoja yritin aloitella juoksemista. Tämä harrastus on ollut on/off-tyylisenä jo pitkään. Aloittelin lenkkeilyä ensimmäisen kerran asuessani Chelmsfordissa, Iso-Britanniassa. Otin ohjeet Army Fit -sivuilta. Sen piti olla yksinkertaista. Ensin kävellään pari minuuttia, sitten juostaan puoli minuuttia ja tätä toistetaan se kymmenisen kertaa (en ihan tarkkaan enää muista ohjeita). Hop, siis matkaan! Pari kertaa juostuani puoli minuuttia olin ihan rikki. Harjoittelin ensimmäisen päivän ohjelmaa koko viikon, ja sitten alkoi vasta tuntua siltä että juoksu sujuu. Muutaman viikon kuluttua pystyin jo hölkkäilemään 15 minuuttia yhteen mittaan. Se oli ihan huikeaa! Kerrankin olin saanut jotain aikaiseksi.

Ajatus liikunnasta lähti siitä, että olin saanut muutamia ylimääräisiä kiloja. Tai muutamia enemmän. Painoni oli noussut ensimmäistä kertaa kauhistuttaviin lukemiin, puntari näytti päälle 80 kg! Tuntui kamalalta. Ei kiinnostanut lähteä pippaloimaan ulos kavereiden kanssa. Kevään aikana 2007 pikkuhiljaa paransin kuntoani ja kun paino laski, niin tuntui paremmalta ja minut nähtiinkin hyvin usein pippaloimassa viikonloppuisin.

Suomeen takaisin tultuani 2007 syksyllä into laantui, kun en heti löytänyt töitä. Sen jälkeen olen aina välillä yrittänyt löytää intoa uudelleen. Nyt olen päättänyt jatkaa harrastusta. Vaikka paino ei ole noussut ihan yhtä huikeisiin lukemiin kuin mitä se oli 4 vuotta sitten, se on kuitenkin junnannut samoissa lukemissa ihan tarpeeksi pitkään.

Paino ei kuitenkaan ole se ainoa syy harrastaa liikuntaa. Minulla on ylivilkas koira, joka juoksee ympyrää kotona jos ei olle pitkään aikaan tehty kunnon lenkkejä. Koirapuistoonkin on meiltä kolmisen kilsaa matkaa, joten samalla vaivalla juostaan yhdessä Tohlopin ympäri kuin kävellään koirapuistoon ja takaisin.

Eilisen 6 km lenkkiin Tohlopin maastossa kului päälle 500 kaloria ja tunti aikaa. Pidin pieniä kävelytaukoja vartin välein, ettei voimat kulu ihan loppuun.  Koira oli ihan innoissan. Jahdattiin sorsia Tohlopilla ja nuuskittiin (tai tämä tapahtui lähinnä koiran toimesta) kaikki puskat matkalla. Juoksuaika kun on, niin kaikki hajut on nyt erittäin kiinnostavia. Aika jännä. Pitäisi vain alkaa keksiä uusia reittejä, on tuota Tohloppia tullut sen verran monta kertaa jo koluttua.

Vielä olisi muutama tunti jäljellä ennenkuin pääsee viikonlopun viettoon. Viikonloppuna olisi tarkoitus vähän leipoa ja laittaa sitten ohjeistusta tänne mikäli kokeiltavat reseptit onnistuu! :)

Jostakin on pakko aloittaa..

..joten tehdään se nyt ja tässä. Olen siirtänyt tätä blogin aloittamista ties mistä lähtien ja samallahan siinä on siirtyneet suunnitelmat olla suunnitelmallinen ja organisoitunut ja ties mitä muuta sitä aina välillä toivookaan olevansa.

Tuosta lauseesta voi ehkä päätellä, että en ole kovin johdonmukainen toimissani. Olen helposti innostuva, mutta helposti myös epäinnostun eli menetän kiinnostukseni. Tähän mennessä elämää olen halunnut olla ainakin muotisuunnittelija, kokki, hevostenhoitaja, lottovoittaja ja puuseppä. Sen lisäksi olen harrastanut larppaamista, lentopalloa, rugbyä ja erilaista kuntoilua ties kuinka moneen otteeseen.

Olen itse asiassa kateellinen ihmisille, joilla on joku suunta elämässä. He tietävät jo yläasteella mitä haluavat tehdä loppuelämänsä ajan. He käyvät lääkiksen, menevät naimisiin ja saavat 2 lasta ja koiran ja ison perheauton. Eläkkeellä sitten hankitaan asunto Espanjasta ja eletään onnellisesti auringon alla.

Minulla taas on tällä hetkellä toinen ammatti hankinnassa ja ihan varma en ole tulenko tekemään sitäkään työtä päiväammattina ja tulevaisuuden haaveissa on kenties löytää työpaikka, jossa viihdyn ja kohtuullinen palkka, jotta voin matkustella tapaamaan kaikkia niitä ihania ulkomaan ystäviä joita olen koulun ja ulkomailla työskentelyn aikana kerinnyt hankkia.

Jos kuitenkin kotimaan kamaralla nyt pysytään ainakin tällä erää. Tarkoituksena on höpötellä mukavia ruoasta, lenkkeilystä, koiruuksista ja kaikesta mikä päällimmäisenä on mielessä. Teen paljon ruokaa, mutta reseptit on usein hatusta vedettyjä tai sitten sen verran improvisoituja, että useinkaan en kahta kertaa täsmälleen samanlaista ruokaa onnistu tekemään. :) Jospa tätä kautta saisin koottua omaan reseptikirjaan kootuksi parhaimmat makuelämykset matkan varrelta.

Toisena johtoajatuksena olisi seurata omaa kuntoilua. Päätin (vau, päätöksiä) tässä kesällä tehtyäni kahta työtä vähän aikaa, että vapaa-aika on kivaa ja että voisin pitää välivuoden koulusta. Niinpä parturiopinnot ovat tämän talven pannassa. Ajattelin, että voisin sen sijaa ottaa tavoitteeksi kuntoilla hiukkasen enemmän. Olen harrastanut vaihtelevasti lenkkeilyä ja tuossa elokuussa ennen lomaa pystyin ihan kohtuuvauhdilla vetämääm kahdeksan kilometrin lenkin alle tunnissa. Se ei ehkä ole mikään päätähuimaava vauhti, mutta minulle se oli suuri saavutus. Sitten lomailin pari viikkoa ulkomailla ja sen jälkeen olen lomaillut täällä Suomessa eli kuntoilu on jäänyt.

Viime viikolla kävin kotikaupungissa Kainuussa hakemassa tavaroita äidin luota ja löysin sieltä paketin, jonka olin itselleni lähettänyt Englannista 4 vuotta sitten ennen takaisin Suomeen muuttamista. Se oli täynnä ihania vaatteita, jotka luulin jo kadottaneeksi ja nyt kauhistukseni huomasin, että ne näyttävät päälläni hiukkasen...tiukoilta. Joten kuntoilukuurille mars! Kolmena päivänä viikossa on vähintään nyt jotain kuntoilua harrastettava. Aloitan tänään lenkkeilyllä, jota varten ostin ihkauuden sykemittarin GPS-laitteineen. Kauheaa välineurheilua ja rahantuhlausta, mutta toisaalta jos se saa minut paremmalle mielelle ja näyttämään omasta mielestäni paremmalta peilissä.. Valintoja, valintoja!

Nyt ensimmäisen blogimerkinnän lopussa tuntuu siltä, että on saanut pikkasen jotain tehtyä ja vietyä suunnitelmia eteenpäin. Katsotaan mitä tästä loppujen lopuksi tulee.