Mutta menihän se sittenkin toiselle päivälle. Tiistaina satoi. Keskiviikkona piti viihdyttää poikakaveria. Ainahan noita syitä löytyy, ja jos ei löydy, niin niitä voi itse keksiä lisää!
Entisten suoritusten varjossa olin vähän pettynyt eiliseen suoritukseen. Toisaalta se meni paljon paremmin kuin silloin kun ensimmäisiä kertoja yritin aloitella juoksemista. Tämä harrastus on ollut on/off-tyylisenä jo pitkään. Aloittelin lenkkeilyä ensimmäisen kerran asuessani Chelmsfordissa, Iso-Britanniassa. Otin ohjeet Army Fit -sivuilta. Sen piti olla yksinkertaista. Ensin kävellään pari minuuttia, sitten juostaan puoli minuuttia ja tätä toistetaan se kymmenisen kertaa (en ihan tarkkaan enää muista ohjeita). Hop, siis matkaan! Pari kertaa juostuani puoli minuuttia olin ihan rikki. Harjoittelin ensimmäisen päivän ohjelmaa koko viikon, ja sitten alkoi vasta tuntua siltä että juoksu sujuu. Muutaman viikon kuluttua pystyin jo hölkkäilemään 15 minuuttia yhteen mittaan. Se oli ihan huikeaa! Kerrankin olin saanut jotain aikaiseksi.
Ajatus liikunnasta lähti siitä, että olin saanut muutamia ylimääräisiä kiloja. Tai muutamia enemmän. Painoni oli noussut ensimmäistä kertaa kauhistuttaviin lukemiin, puntari näytti päälle 80 kg! Tuntui kamalalta. Ei kiinnostanut lähteä pippaloimaan ulos kavereiden kanssa. Kevään aikana 2007 pikkuhiljaa paransin kuntoani ja kun paino laski, niin tuntui paremmalta ja minut nähtiinkin hyvin usein pippaloimassa viikonloppuisin.
Suomeen takaisin tultuani 2007 syksyllä into laantui, kun en heti löytänyt töitä. Sen jälkeen olen aina välillä yrittänyt löytää intoa uudelleen. Nyt olen päättänyt jatkaa harrastusta. Vaikka paino ei ole noussut ihan yhtä huikeisiin lukemiin kuin mitä se oli 4 vuotta sitten, se on kuitenkin junnannut samoissa lukemissa ihan tarpeeksi pitkään.
Paino ei kuitenkaan ole se ainoa syy harrastaa liikuntaa. Minulla on ylivilkas koira, joka juoksee ympyrää kotona jos ei olle pitkään aikaan tehty kunnon lenkkejä. Koirapuistoonkin on meiltä kolmisen kilsaa matkaa, joten samalla vaivalla juostaan yhdessä Tohlopin ympäri kuin kävellään koirapuistoon ja takaisin.
Eilisen 6 km lenkkiin Tohlopin maastossa kului päälle 500 kaloria ja tunti aikaa. Pidin pieniä kävelytaukoja vartin välein, ettei voimat kulu ihan loppuun. Koira oli ihan innoissan. Jahdattiin sorsia Tohlopilla ja nuuskittiin (tai tämä tapahtui lähinnä koiran toimesta) kaikki puskat matkalla. Juoksuaika kun on, niin kaikki hajut on nyt erittäin kiinnostavia. Aika jännä. Pitäisi vain alkaa keksiä uusia reittejä, on tuota Tohloppia tullut sen verran monta kertaa jo koluttua.
Vielä olisi muutama tunti jäljellä ennenkuin pääsee viikonlopun viettoon. Viikonloppuna olisi tarkoitus vähän leipoa ja laittaa sitten ohjeistusta tänne mikäli kokeiltavat reseptit onnistuu! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti