keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Arabialainen maustekakku

Onko jollakin muullakin sama ongelma kuin minulla? Aina joulun jälkeen tuskailen sen kanssa, että mitä tehdä piparkakkujen leipomisestä ylijääneen siirapin kanssa. Minulla ei vain ole siirappireseptejä! Nytkin itse asiassa kyseessä oli toissajouluinen siirappipurkki, jonka lopultakin sain tyhjäksi tämän kakkureseptin avulla. Vielä olisi puolitäysin purkki vaahterasiirappia, jota ostin kerran pannukakkujen päälle..

Tämä resepti löytyi, kun selasin Kotiruoka-kirjaa. Kätevä opus. Alkuperäisessä ohjeessa oli mantelirouhetta, korvasin sen saksanpähkinällä, kun sitä sattui kaapista löytymään. En ole ikinä ennen käyttänyt sitruunan kuorta leivonnassa, mutta se toi kakkuun ihanan raikkaan vivahteen. Vaikka tämä nyt olikin kuivakakkuosastoa, niin kakku oli kuitenkin kosteahko. Ja katosi saman tein parempiin suihin, tottakai. Suosittelen!


Myös hellani pääsi tähän otokseen..
200 g rasvaa
2 1/2 dl sokeria
1 dl siirappia
3 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
hiven suolaa
1-2 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1/2 dl pähkinärouhetta
2 dl kevytkermaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja


Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää siirappi ja munat yksitellen vatkaten. Pese sitruuna, raasta sen keltainen kuori ja lisää se taikinaan. Lisää keskenään sekoitetut mausteet ja mantelirouhe. Sekoita leivinjauhe, ruokasooda ja jauhot keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa.

Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan. Paista kakkua uunin alatasossa 175 asteen lämmössä 45-60 minuuttia.

Kyytönmaitoa ja luomua

Kävin tänään hakemassa levykaupasta ja samalla poikkesin kaverin ehdotuksesta vastapäätä olleeseen Armas-maitokauppaan. Sieltä löytyikin valikoima kyytönmaidosta tehtyjä tuotteita. En juo maitoa (koska - kyllä - se haisee pahalle) enkä yleensä osta sitä. Juustoa ja jogurttia sen sijaan käytän paljonkin. Tuli vasta kotona mieleen, että oiskohan siitä kyytönmaidosta tullut eri makuisia lettuja. Päädyin kuitenkin ostamaan maustamatonta jogurttia. Se on homogenoimatonta (mutta pastöroitua), niinkuin muistaakseni muutkin siellä olleet maitotuotteet.

Päädyin sitten ostamaan lisäksi vielä karpalo-ohramuroja ja ruishiutaleita. Ja itse asiassa oikeastaan vain sen takia, että ne ovat Juntulan luomutilalta. Ihmeellistä siinä on se, että se on Kajaanissa ja vaikka olenkin siellä asunut ties kuinka monta vuotta, en edes tiennyt että siellä on sellainen. Myönnän, että tarkisin myös osoitteen. :) Sinällään hauska juttu, että täällä Tampereella voin tukea entisen kotikaupunkini luomutuotantoa. En ole mitenkään luomuihminen. En useinkaan tee kaupassa valintoja luomuosastolta enkä tietoisesti ole pyrkinyt niitä tekemäänkään. Ystäväni Hippi (hän pitää siitä, että kutsun häntä tällä nimellä) on kuitenkin saanut minut ajattelemaan asioita toisin. Käymme usein Ruohonjuuressa ja sieltä sitten tarttuu mukaan kaikkea mielenkiintoista.

Oikeastaan ensimmäinen luomukosketukseni tuli siinä, että enoni vaihtoi lehmien kasvatukseen luomulampaisiin joskus vuosia sitten (nyt hänellä on antiikkiliike). Tämän lisäksi heillä oli kanoja, jonka johdosta meillä oli kotona paljon kananmunia aina enon luona käynniin jälkeen. Mummolasta tuli taasen aina perunoita ja marjoja koko talveksi. Vasta Tampereelle muuttaessani jouduin miettimään tarkemmin mitä valintoja tekisin ruokakaupassa. Useimmiten ostokset on sanellut rahan puute. Nyt on kuitenkin tullut alettua ostamaan enemmän luomutuotteita. Vielä hienompaahan olisi, jos voisi ostaa lähituotteita enemmän. Kajaanistakin on kuitenkin se 500 km tänne Tampereelle, joten minun luomutilan ostokset ovat matkanneet aika pitkän matkan kaupan hyllylle.

Joissakin luomutuotteissa minua huokuttaa se, että siitä on karsittu lisäaineita ja säilöntäaineita. Puolukka-ohra-muroissani ainekset ovat hyvin yksinkertaiset: täysjyväohra, puolukka 35%. Ei muuta. Ei lisättyä sokeria, jota olenkin tässä yrittänyt vältellä, joten aika himppusen verran terveellisempää. Ruishiutaleiden aineksen kohdalla lukee hyvin yksinkertaisesti että ruis.

Noh, ehkä minulla on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että intoilen ihan täysin kaikista luomujutuista. Minusta on vain hienoa, että olen löytänyt sokerittomia muroja. :)

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Tonnikalapastavuoka

Mitään hyvää ruokablogikirjoitusta ei kai pitäisi aloittaa sillä, että kertoo ettei pidä ruoan pääaineksesta. Mutta se on totta. Tonnikala on yksi niistä monista ruoista, joita en vain pysty syömään. Tonnikalapurkin avaaminen on tuskaa, koska haju ottaa nenään heti. Ehkä herkkä nenä on suurin este tässä (hernekeitto ja kaaliruoat nimittäin jäävät syömättä hajun takia). :D Koulussa oli kuitenkin välillä todella hyvää tonnikalapastaa, joten ajattelin kokeilla josko sellainen onnistuisi. Ohjetta tuohon koulun ruokaan ei ihan suoraan  löytynyt, mutta Suomi24:n keskustelupalstalla joku keittiön täti antoi ainesluettelon. Siinä oli mausteina currya ja rakuunaa. Jälkimmäistä kaapista ei löytynyt, joten se jäi tästä pois. Mutta olin todella tyytyväinen lopputulokseen eikä tarvinnut nyrpistää nenää sitä syödessä. :)


2,5 dl kypsää pastaa (käytin tummaa makaronia tässä)
1 prk tonnikalaa
1 prk tomaattimurskaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2,5 dl ruokakermaa
juustoraastetta
pippuria, suolaa
currya, paprikajauhetta (oreganoa)


Pilko sipuli ja valkosipuli. Ruskista sipuleita pannulla pari minuuttia ja lisää tonnikala. Muutaman minuutin paistamisen jälkeen lisää tomaattimurska ja mausteet. Lisää kerma ja anna hautua hetkisen. 


Kaada seos uunivuokaan ja lisää sekaan kypsä pasta. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes juusto on saanut vähän väriä.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Mustikkajuustokakku

Kävin viime syksynä mustikassa ja siitä lähtien olen suunnitellut mustikkajuustokakun tekemistä. Omaa ohjetta minulla ei tähän ollut, joten google sai taas toimia apuna. Halusin kokeilla mustikan ja limen yhdistelmää, joten valitsin tähän tehtävään Valion lime-valkosuklaarahkan. Valion omalta sivulta löytyy ohje mustikkaisen lime-valkosuklaapiiraan tekemiseen. Lopulta päädyin kuitenkin Martan keittiössä -blogista löytyvään mustikka-juustokakun ohjeeseen.

Pieniä teknisiä ongelmiakin kakun teon aikana tuli. Olin ottanut mustikat pakkasesta ja laitoin ne sellaisenaan täytteen joukkoon. Olin ajatellut laittaa täytettä ja mustikoita kerroksittain. Täytteestä tuli kuitenkin melko vetelää, joten kerrostaminen ei sitten tullutkaan kyseeseen. Ja jäiset mustikatkin toi omat haasteensa. Kakkuni ei nimittäin meinannut hyytyä millään alkuperäisen ohjeen ajassa, joten paistoin sitä varmaan vartin pitempään ja jälkilämmössä kakku sitten sai olla puolisen tuntia. Tästä syystä kakun pinta ruskettui normaalia enemmän. Hillittömän hyvää se silti oli, kumpa sitä olisi vielä jäljellä. :D

Mustikkajuustokakku
Pinnalta melko ruskea, mutta silti niin hyvää. :)


Pohja:
150 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1-2 rkl vettä

Täyte:

400 gr (2 prk) lime-valkosuklaarahkaa
200 gr (1 prk) creme fraichea
200 gr (1 ptk) maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 kananmunaa
4 dl mustikoita

Ensin pohja eli margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja lopuksi vielä vehnäjauhot. Taikinaan voi lisätä vielä vettä, jos tarve vaatii. Taikina jääkaappiin täytteen teon ajaksi, niin sitä on helpompi käsitellä vuokaan laiton yhteydessä.
 

Täytettä varten sekoita rahka, creme fraiche, tuorejuusto ja sokerit. Joukkoon tulee kananmunat yksitellen vatkaten. Lopuksi mustikat, perunajauhot ja tomusokeri yhdistetään ja lisätään muun täytteen sekaan. Itse laitoin mustikat kokonaisina, mutta kuten alkuperäisessä ohjeessa niistä voi myös tehdä mustikkasosetta. 

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Painele jäähtynyt taikina pohjalle ja reunoille. Kaada täyte pohjan päälle. Kakku saa olla uunissa noin 60 minuuttia 175 asteessa. Jos täyte ei tunnu vielä hyytyneen kunnolla, voi kakun antaa olla uunissa jälkilämmöllä noin 15 min.

Juoksentelua

Kävin eilen juoksemassa taas pitkästä aikaa ja päädyin kiertämään Tohloppia. Laitoin jalkaan viime vuonna ostamani talviurheiluun tarkoitetut vähän pitävämmät kengät. En ollut pitänyt niitä vähään aikaan, joten pelkäsin että tulee rakkoja. Onneksi ei kuitenkaan ja juoksu sujui melko mallikkaasti. Mitään ennätyksiä ei tavoiteltu, vaan koiran kanssa nautittiin aurinkoisesta säästä. :)

Pitäisi kai ottaa taas tavoitteita kesäkuntoon pääsemiseksi. Niinkuin joka ikinen kevät. :) Se kympin tavoittelu jäi tuossa syksyllä, kun pohkeissa veti joka ikinen juoksukerta. Nyt tuo näyttäisi rauhoittuneen. Voi johtua kaikesta muusta liikunnasta mitä tässä on tullut tehtyä, vaikka yhäkin venyttely meinaa jäädä. Olen nyt talven aikana käynyt monasti vesijuoksemassa. Se on allekirjoittaneen mielestä ainakin mukavaa, vaikka kavereiksi onkin usein sattunut joukko vanhempia naisia joita on joskus hankala yrittää ohittaa. :D Eilen matkaa kertyi 5,5 km, kun oikaisin vähemmän mäkistä reittiä kotiin. Normaalisti matkaa tulee Tohlopin ympäri kilometri enemmän.

Netistä näyttää löytyvän kaikenmoista ohjeistusta hakusanalla juoksukoulu. Tanssikurssin kaveri suositteli sohvaperunan juoksukoulua. Itse olen joskus tulostanut ohjeistusta Kuntoplussan sivuilta. Mikä sitten lienee paras, tiedä häntä. Riippuen siitä mitä haluaa saavuttaa, kuinka monta kertaa viikossa haluaa treenailla ja mikä on aloituskunto, niin ohjeistusta varmasti löytyy. Taidan ottaa käyttöön sen Kuntoplussan kympin kuntoon -ohjelman. Se miten hyvin sitä tulee noudatettua jää sitten nähtäväksi!