Voffeleita

Joululoma tuulisessa Nakkilassa on takana ja nyt pitäisi yrittää juhlistaa uutta vuotta. Viimeiset kaksi uutta vuotta olen ollut kotona koiran kanssa, ettei se hermostuisi ilotulitteiden paukkeesta. Tänä vuonna taidan kuitenkin lähteä katsomaan Tampereen historian suurinta ja huikeinta ilotulitusta. Täällä ensimmäiset paukahdukset kuuluivat jo eilen illalla ja tänään neljän aikaan sitten sama homma. Nyt maistelen uuden vuoden drinkkiä ja teen perunasalaattia. Ohjeen siihen olen saanut belizeläiseltä ystävältäni, mutta resepti on vielä muodossa 'himpun verran majoneesia ja oman maun mukaan mausteita', joten sitä pitää vielä hioa ennenkuin tänne sen laitan. Mutta sen sijaan tarjoan kaksi helppoa herkkureseptiä vohveleihin ja lettuihin.

Meillä oli kotona vohvelirauta, jonka omin muutossa itselleni. Se oli äitin luona hoidossa sen aikaa kun asuin ulkomailla ja syksyllä tavaroita hakiessani pettymys oli suuri, kun huomasin että en pystynyt sitä en käyttämään. Äitillä oli tapana polttaa tupakkaa parvekkeen ovelta niin että suurin osa savuista tuli tietysti sisälle. Seinät alkoivat vuosien varrella kellertää ja osansa sai myöskin vohvelirautani, vaikka se oli yläkaapissa oven takana. Vaikka kuinka hinkkasin ja puunasin, niin tupakanhaju ei lähtenyt laitteesta mihkään. Jouduin sitten viemään sen kierrätykseen. *nyyh* Onneksi pukki toi jouluna minulle uuden OBH Nordican Chili -vohveliraudan. Tässä taannoin testattiin sitä ja tuloksena oli lautasellinen ihanuutta. :D Kuvaa ja reseptiä seuraa tässä.

Kuvassa myös (mainostus mainostus) ostamaani hyvää raparperihilloa.

Hyvät ja halvat vohvelit 


1 muna
6 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
150 g margariinia
1 tl leivinjauhetta
3 tl sokeria
ripaus suolaa


Sekoita jauhot maitoon ja lisää muut aineet.
Paista vohvelit kullankeltaisiksi. Taikinaa ei tarvitse hirveästi laittaa, koska muuten se kivasti paistuessaan pursuaa yli laitojen. :D

Löysin reseptikokoelmastani edellisen vohveliraudan mukana tulleen (varmaan joskus 90-luvulla) vihkosen, jossa on ohjeita monenlaisten vohveleiden tekoon. Valikoimissa on sekä makeita että suolaisia vohveleita täytteineen. Täytyy joskus kokeilla lisää.

Tykkään tehdä lettuja ja poikaystäväni tykkää syödä niitä. Match made in heaven. Joskus kuitenkin normiletut kyllästyttää, joten lisään aina välillä taikinaan jotain extraa. Tykkään kanelista, joten laitan sitä aika usein, mutta olenpa kokeillut kardemummaakin kun se sattui maustehyllystä ensimmäiseksi silmään. Vielä en ole kokeillut kookosmaitoa, vaikka sitä aina löytyy kaapistani (vinkin tähän löysin Myllyn Paras-sivuilta, kun etsin lettutaikinan ohjetta. Itse teen en koskaan mittaa aineita, resepti on kyllä päässä tallella). Ehkä se voi olla seuraava kokeiluni. :) Entinen koulukaverini kertoi joskus korvanneensa osan nesteestä lakkaliköörillä. Tästä ideasta syntyi sitten minun Baileys-letut, joita olen hyvällä menestyksellä jo useamman kerran tehnyt.

Baileys-letut


2 munaa
3,5 dl maitoa
1,5 dl Baileys-likööriä
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl öljyä tai voisulaa

Sekoita aineet keskenään ja anna turvota noin puolisen tuntia.
Paista pannulla kullanruskeiksi molemmin puolin. Tarjoile kermavaahdon kera.

Nyt taidan jatkaa uuden vuoden drinkin maistelua. Siihen sekoitin Tallinnan tuliaisena tuotua Kiiu Torn suklaakermalikööriä, Marie Brizard Menthre Verte -minttulikööriä ja maitoa.

Joulun odotusta

Viimeinen työpäivä tänä vuonna! Olen niin onnellinen! Ja kohta on joulu. Vaikka en niin noista juhlapyhistä välitäkään enkä ole kyllä joulukoristeitakaan (johtuen ehkä että en tiedä minne olen varastoinut joulukoristelaatikon kaikkien näiden muuttojen jälkeen) laittanut, niin on silti mukava päästä viettämään joulua. Lunta ei säätiedotteiden mukaan ole odotettavissa, mutta joulutunnelmaan voi silti päästä. Jos ei muuten, niin sitten terästetyn glögin voimin. :)



 Viimeksi kirjoitin neulomisinnostuksestani. Olen käynyt tuhlaamassa tähtitieteellisiä summia lankakauppoihin ja saanut aikaiseksi pipon bambulangasta ja ranteenlämmittimet merinovillalangasta. Tuo merinovillalanka on aika kallista, maksoin €3.85/50 g, ja noihin ranteenlämmittimiin menee neljä kerää. Lopputulos on mielestäni kuitenkin aika hieno. Otin alkuperäisestä ohjeesta muutaman kerroksen pois, koska minulla on lyhyehköt sormet. Kuviosta huolimatta neulominen sujui nopeasti. Ohjeet näihin löytyvät http://www.garnstudio.fi/, jossa on paljon muitakin ohjeita aina piposta ja sukista villapaitoihin ja -housuihin.

Toinen projekti, joka tässä on jo pitempään ollut työn alla, on minun avokadon kasvatus -projekti. Googletin tässä syksyllä ohjeita miten avokadon siemenen voi saada kasvamaan ja ryhdyin sitten hommiin. Annoin siemenen kuivahtaa hieman, niin että se halkesi ja laitoin sitten sen multaan puoliksi peitettynä. Poikaystävä vähän naureskeli minulle, kun kuuden viikon jälkeen ei ollut vielä mitään tapahtunut. Mutta noin viikon kahdeksan kohdalla halkeamasta alkoi nousta pieni taimi ja nyt kasvi yltää jo melkein vyötäröön asti. Ohjeiden mukaan latvoin kasvin, kun siinä oli neljä lehteä. Tämä johti siihen, että jäljelle jäi vain yksi lehti - kaikki muut tippuivat pois. Nyt kasvi on taas alkanut kasvaa pituutta, mutta siinä näkyy pieniä silmuja. Koko tämän ajan siemen on ollut osittain näkyvissä, vaikka ilmeisesti se olisi pitänyt peittää kokonaan mullalla siinä vaiheessa kun taimi nousi esiin. Taidan peittää sen tänään ja kastella kunnolla matkan ajaksi. Avokado tykkää kosteasta ja auringosta, joten kevään tulleen aion siirtää sitä lähemmäs ikkunaa, nyt se on kirjahyllyn päällä pois vetoisan ikkunan luota. Katsotaan miten pitkään tämä kasvi kestää, en ole kuitenkaan mikään viherpeukalo.

Lehden tilaus? Ei kiitos.

Olen tässä viimeisen vuoden ajan ollut töissä erään lehtiyhtiön asiakaspalvelussa ja nähnyt ja kuullut miten lehtimyyjät toimivat. Osa tapauksista on todella törkeitä enkä ymmärrä, että miten sellaista voi tapahtua. Suurin osa meille tulevista reklamaatioista koskee kestotilauksia. Myyjät puhuvat tilauksista aina kausina, joten usein asiakkaalle jää kuva, että hän on tilannut määräaikaisen tarjouskauden, joka päättyy itsestään. Sitten he soittavat meille tosi vihaisina, kun saavat kestotilauksesta seuraavan kauden laskun. Ja me saamme huudot, kun kerromme että tilaus on ollut koko ajan kestotilaus. Faktahan on se, että 95% nykyään tehtävistä tilauksista on kestotilauksia ja ne jatkuvat niin kauan kunnes asiakas itse tekee peruutuksen.

Onneksi noita lehtimyyjiä voi blokata aika tehokkaasti. Netissä ja puhelimitse tehtävät suoramarkkinointikiellot on helppo ottaa voimaan, ja osa niistä on maksuttomia. Jos myyjiä sattuu soittamaan, niin he ovat velvoitettuja lopettamaan puhelun kun heille kertoo markkinointikiellosta. Kaikki firmathan eivät ole sitoutuneet noita kieltoja noudattamaan, joten jonkin verran puheluita toki tulee. Nuo firmat ovar usein ostaneet asiakkaiden tiedot joltain toiselta firmalta. Jos osallistuu johonkin kilpailuun, kaupassa kupongilla tai netissä, niin usein tulee tietämättään luovuttaneeksi yhteystietonsa suoramarkkinointikäyttöön. Itsekin sain tässä vähän aikaa sitten postissa lainatarjouksen. Kirjeen lopussa oli tieto, että osoite oli saatu eräältä toiselta firmalta, jonka nettisivujen jäsenenä olen. Jotta saisin tuollaiset turhat roskapostikirjeet estettyä, minun pitäisi mennä kyseisille sivuille omiin tietoihin ja laittaa sieltä voimaan osoitteenluovutuskielto. En ole vielä tätä tehnyt, mutta parempi kai olisi, etten huku turhaan postiin.

Omalta osaltani olen välttynyt puhelinmyyniltä enkä vielä ole joutunut tekemään suoramarkkinointikieltoa. Tämä voi johtua siitä, että otin nelisen vuotta sitten Prepaid-liittymän, jonka numeroa ei voi saada mistään tiedustelupalvelusta. Katson nykyään tarkkaan mihin tietojani luovutan. Jos en näe sopimuksessa kohtaa 'Ei, en halua suoramarkkinointia' tai 'Ei, en halua että osoitettani luovutetaan suoramarkkinointitarkoituksiin tarkoin valituille yhteistyökumppaneille' (tai mitä ikinä niissä nyt lukeekaan), niin en useinkaan kirjoita nimeäni alle. Usein kaupoissa tarjotaan kanta-asiakaskortteja, joihin pitää täyttää asiakastietolomake. Olen jättänyt pari sellaista täyttämättä, koska siinä ei ollut vaihtoehtona kieltää osoitteen luovutusta. Kaikenlaista turhaa postia tulee niin paljon! En halua mainoksia pikavipeistä tai edullisista lainoista tai kirjakerhoista tai mistään.

Toinen ärsyttävä myyntikeino (puhelinmyynnin lisäksi) on se, että nykyään kassoilla tarjotaan kaikenmoista turhaa. Kaikkein tunnetuin näistä on ehkä K-Citymarkettien arvat, jotka pääsivät uutisiin tässä taannoin, kun työnantaja painosti myyjiä pääsemään tavoitteisiin. Itsekin Cittarin kassalla istuneena tiedän millainen paine niiden myymiseksi on. Eniten tämä lisämyynti on vaikuttanut minun Tiimarissa käymiseen. Ennen tuli askarreltua enemmän ja varsinkin partionjohtajana toimiessani usein kävin ostamassa Tiimarista tarvikkeita. Sitten alkoi kassoilla tarjonta. Olin ostamassa huovutustarvikkeita ja kassalla tarjottiin minulle kimallekyniä. Siis hetkinen? Miten nämä liittyvät tähän mitä ostan? Jos ostan kengät, on ymmärrettävää, että minulle tarjotaan sukkia, mutta ei pipoa. Tilanne oli jotenkin koominen. Sen jälkeen en ole Tiimarissa käynyt. Nyt tätä samaa ilmiötä on alkanut esiintyä muuallakin, viimeksi Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin ostamassa Viinikirjaa lahjaksi, ja minulle tarjottiin jotain toista alkoholikirjaa, joka oli siinä kassalla näytillä. Pidän itseäni ihan fiksuna ihmisenä, ja jotenkin minusta tuntui että minua pidetään tyhmänä. Enkö osaa itse valita mitä tarvitsen tai haluan? Rakastan lukea kirjoja, mutta nyt tuntuu että haluaisin palauttaa kanta-asiakaskorttini ja vaihtaa liikettä.

Huh, pääsinpäs avautumaan. :) Sitten takaisin lehtitilauksiin. Olen huomannut, että en itse asiassa lue kovin paljon lehtiä ja tätä samaa palautetta tulee usein asiakkailta: ei ole aikaa lukea. Ei sillä, että aikaa olisi yhtään vähemmän. Päinvastoin, tämän päivän uutisten mukaan me teemme yhä lyhempiä työpäiviä, joten periaatteessa vapaa-aikaa pitäisi olla enemmän. Ihmiset harrastavat enemmän ja ovat siirtyneet lukemaan netistä tarvittavat uutiset. Ei enää ajatella pitkäjänteisesti. Ei enää haluta kestotilauksia, jotka usein sitovat moniksi vuosiksi, vaan halutaan vaihtelua. Miksei olisi sellaista tilausta, että maksettuamme x summan saisimme siltä valita lehtitalon valikoimista mitä lehtiä haluamme tilata ja minkä ajan. Ainahan voit tilata tiettyä lehteä ja kesken kauden vaihtaa toiseen, jos siltä tuntuu. Helpompaa kuitenkin olisi jos jo tilauskauden alussa voisi valita esimerkiksi kaksi lehteä, joiden vaihto tapahtuu jossain välissä kautta. Tämä ajatus kuitenkin vaatisi aika ison muutoksen onnistuakseen, aina tilausjärjestelmästä myyjien koulutukseen asti. Noh, ideoida saa. Itse kuitenkin tästä lähtien taidan siirtyä käyttämään kirjaston palveluja, jos haluan jotain lehteä lukea.

Luku- ja neulontainnostuksen pyörteissä

Vaikka talvi meinaa koko ajan tulla, niin nytkin ulkona on märkää ja liukasta, eikä tunnu yhtään siltä että olisi joulu. Harmittaa ja vähän kiukuttaa. Olenkin nyt hautautunut sisälle enkä ole yhtään innostunut lenkkeilemään, koska en sitten ostanut niitä nastajuoksukenkiä vaikka piti. Halusin säästää. Nyt sitten tuhlasin lankakaupassa käydessäni, vaikka piti vain tiettyä lankaa ostaa.. En edes löytänyt haluamiani lankoja, vaan joudun tänään menemään toiseen lankakauppaan niiden perässä.

Ostin Hjertegarnin Blend Bamboota, koska olen aikaisemmin ostanut bambosukkia ja ne oli ihanan pehmäen tuntuiset jalassa eivätkä hiostaneet. Poikakaveri halusi tässä ohuemman syyspipon, joten ajattelin että bambulanka voisi toimia siinä. Lainasin kirjastosta tässä vähän aikaa sitten Suuri Käsityö 10/2011-lehden ja siinä oli pari ihanaa huiviohjetta. Siihen tarvitaan Rowanin uutuuslankaa Fine Lace, jota ei löytynyt Lielahden Lankamaailmasta. Tänään sitten suuntaan keskustassa olevaan Lankaideaan, joiden nettisivujen mukaan ainakin heillä olisi myynnissä tuota kyseistä lankaa. Hinta on aika huimaava, €7,40 per 50g. Toisaalta minähän tässä just säästin sillä, että en ostanut niitä nastakenkiä ja nyt minulla on aikaa olla kotona ja neuloa... :) Katsotaan miltä se lanka tuntuu. Ehkä kokeilen neuloa jollain muulla langalla, jos lanka ei tunnu hyvälle.

Luin tässä joku aika sitten kirjan Pohjois-Koreasta. Kirjan nimi oli Suljettu maa ja se kertoi Pohjois-Koreasta loikanneiden tarinoita. Tarina seurasi näiden ihmisten elämää kommunismin alkuajoista aina heidän loikkauksen jälkeiseen aikaan ja sopeutumisvaikeuksiin täysin vieraassa, modernissa ympäristössä. Pidin kirjasta ihan mielettömästi ja seuraavaksi aiheesta luin Guy Delislen sarjakuvassa Pjongjang. Kirjaston hyllystä bongasin Frank Dikötterin Mao: Kiinan suuri nälänhätä 1958-1962. Harvemmin on ollut paha olo, kun olen kirjaa lukenut, mutta tämä vei voiton. Kirja kuvailee hyvin yksityiskohtaisesti niitä kauheuksia, joita ihmiset joutuivat tuon nälänhädän aikana kestämään. Ihmisten välinpitämättömyys ja heidän toimintansa on minulle täysin outoa enkä onnistu ymmärtämään miten he ovat voineet toimia niin julmasti. Toisaalta sitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole joutunut elämään täysin epäinhimillisissä oloissa joutuen taistelemaan jokaisesta ruoanmurusta. Kirja on tuhti tietopaketti maailman kenties hirveimpään katastrofiin ja se onnistuu kuvaamaan tieteellisesti tapahtumia. Kokonaisuutena suosittelen kirjaa, mutta ehkä kaikkein herkimmille se ei sovi.

Minulla on usein tapana neuloa, kun katson televisiota tai luen kirjaa. Minusta se tuntuu aivan normaalilta, vaikka joskus kirjan sivut eivät millään tahdo pysyä paikoillaan! :D Olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut, että kaikki eivät ymmärrä minun multitask-taitoja. Musiikinkuuntelu ja lukeminen: toimii. Neulominen ja lukeminen: toimii. Puhelu ja televisio: toimii, mutta vaatii keskittymistä. Olen neulonut niin paljon, että ei tarvitse enää ajatella kätten toimintaa ja joustinneuleen laskeminen on automaattista. Jos pitää tehdä jotain vaikeampaa, kuviota tai langanvaihtoa, niin silloin on vaikea keskittyä hömppäkomediaa vaativampaan muuhun toimintaan. Onneksi kotona onkin odottamassa vielä kaksi Marx veljesten elokuvaa ja yksi Doris Day, joten eiköhän niitä katsoessa yhden pipon kerkeä saada valmiiksi. ;)

Väliaikakuulumisia, itämaisia ja smootheja

Olen odottanut lunta tässä jo monta viikkoa, mutta mitään muutosta ei näytä tapahtuvan. *nyyh* Eilen illalla kävin lenkillä ja maa oli hieman kuurassa ja minä tietysti ihan liekeissä siitä. Aamulla olikin sitten plussaa ja märkää ja harmaata. Ehkä tämä oli merkki siitä, että voin siirtää talvikenkäshoppailun lähemmäksi veronpalautuksia. :)

Päätin tässä vähän aikaa sitten ottaa kirpputoripöydän. Edellisellä reissulla kotoseudulle jouduin rahtaamaan kauhean kasan kamaa tänne Tampereella ja laatikoita purkaessani väkisellä mieleen tuli kysymys, että mihin ihmeeseen minä pistän kaiken sen tavarapaljouden? Meidän koti oli kolmio ja kun sieltä muutin, niin sain suurimman osan niistä meidän tavaroista perinnönjaossa mukaan. Ensin ne piti mahduttaa kaksioon. Se oli kohtuullisen helppoa. Sitten muutin vähäksi aikaa ulkomaille ja takaisin tullessa suunnilleen samat tavarat piti yrittää mahduttaa yksiöön. Se oli jo vähän vaikeampaa ja muuttoapuna toiminut enoni asiaa päivittelikin kantaessaan tavaroita. Nyt olen pikkuhiljaa roudaillut tänne Tampereelle noita Kainuuseen jättämiäni tavaroita ja ihmettelen, että miten ihmeessä sitä tavaraa onkin kertynyt niin hitosti? Ongelma: liikaa perittyä ja omaa tavaraa (kuinka paljon löytyikään kaikkea ihanaa sinä aikana kun Englannissa asuin). Ratkaisu: kirppis. Nyt toivotaan, että saan suurimman osan tavaroita menemään.

Tykkään tehdä vähän itämaisvaikutteista ruokaa. Minulla on todella hyvä kana kung po-resepti ja Englannissa asuin Mauritiukselta kotoisin olleen perheen kanssa ja he tekivät paljon intialaistyylistä ruokaa, jota niiiiiiin kaipaan. Rakastan Lontoon China Townia ja joka kerta käyn sieltä ostamassa mocheja. Ne ovat pehmeitä tahmeasta riisimassasta tehtyjä palloja, joiden sisällä on joku täyte. Tampereella on Tullintorilla East Asia Market, joista löysin näitä samaisia palloja! Viimeksi samalla reissulla ostin aineksia kung pohon. Sieltä saa myös sticky riisiä, josta tulee samanlaista kuin mitä ravintoloissa aina on. Me happy. :D Maanantaina kuitenkin sain vielä tyytyä tekemään itämaistyylistä kastiketta ja nuudeleita. Ohjetta seuraa:

Itämainen kastike ja nuudelit

1/2 paprikaa
100 g tuoretta ananasta
1 sipuli
100 g herkkusieniä
1 pieni porkkana
1 kuivattu chili
300 g possusuikaleita
suolaa ja pippuria
soijakastiketta
öljyä (itse käytän seesamiöljyä, se antaa kivan maun)
1 dl kermaa
pikanuudelipaketti

Kuori porkkana ja paloittele ohuiksi tikuiksi. Puhdista ja siivuta herkkusienet. Paloittele paprika. Poista chilistä siemenet ja leikkaa mahdollisimman pieniksi paloiksi. Siivuta sipuli.

Valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Älä kaada pois maustelientä kokonaan, vaan jätä osa (noin 1/2 dl) sivuun.

Ruskista lihat öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää chili ja sipulit. Paista noin 3 minuuttia. Lisää loput ainekset pannulle ja paista kunnes paprikat ovat hieman pehmenneet. Lisää nuudelien liemi ja hieman soijakastiketta. Vähennä lämpöä ja paista vielä noin 5 minuuttia. Lisää kerma ja kiehauta. Tarjoile nuudelien kera.

Lisämakua tai vaihtelua voi tähän tuoda laittamalla currya tai muuta maustesekoitusta.

Tässä kaiken kiireen keskellä olen yrittänyt kuntoilla. Juoksu ei kuitenkaan oikein tunnu sujuvan. Venyttelen yleensä ennen lenkkiä ja otan alun rauhallisesti lämmittelynä. Silti noin 15 minuutin kohdalla alkaa jaloissa tuntua ilkeältä. Maitohapon piikkiin se ei mene, koska eilenkin pystyin jatkamaan matkaa ja hieman lisäämäänkin vauhtia. Mutta ihan niinkuin pienesti vetäisi suonta. Mietin penikkatautia. Netin kautta luettu tieto ei kauheasti tuo lohtua. Aikaisemmin on ollut samaa vaivaa, mutta se on aina mennyt ohi. Pitäisi varmaan käydä jalkahoitajan/lääkärin luona, jos saisi vaikka hyviä neuvoa. Siihen asti pitää keksiä jotain muuta kuntoilua tai hidastaa vauhtia.

Kuntoiluun liittyen olen alkanut tehdä smoothieta lenkin jälkeen. Pakkasessa on aika paljon marjoja ja nyt olen käyttänyt herukkavarastoja. Ohjeistus on helppo, määristä en ole ihan varma kun laitan aina sen verran kuin miltä tuntuu.

Smoothie

1 dl rahkaa
1 dl marjoja
1 banaani
1/2 dl mehua

Sekoita tehosekoittimessa.

Tänään voisikin olla venyttelypäivä. Kävin kirjastossa hakemassa vähän oppaita ja taidan perehtyä niiden sisältöön tänään lenkkeilyn sijaan. :)

Marraskuun aloitus

Marraskuu on lähtenyt käyntiin hieman hitaasti, kun ensin piti vähän sairastella ja sitten siivota ja sitten.. Noh, tekemistähän aina riittää, varsinkin sen siivouksen tiimoilta. :)

Kunto tuntuu hieman kuitenkin parantuneen, koska jaksoin jo hölkkäillä 8 kilometrin lenkin. Aikaa toki kului päälle tunti, mikä itseäni hieman harmittaa. Eksyin siinä samalla Ikuriin, johon en ole aikaisemmin kerinnyt tutustua ja sieltä löytyi maalaistunnelmaa ja ihania taloja, joihin voisin muuttaa samantein kunhan joku muu haravoisi pihan syksyisin ja maksaisi sen talon. Aina saa haaveilla ja suunnitelmia on hyvä olla, ettei aika käy pitkäksi!

Näin joulun lähestyessä mieleni alkoi tehdä riisipuuroa. En kauhean usein sitä tee, koska minulla ei ole sellaista kattilaa, jossa en onnistuisi sitä pohjaan polttamaan. Isältä perintönä olin saanut mikroruoka-kirjan, jossa muistin olleen reseptin mikroriisipuuroon. Nyt kun sain loput tavarat rahdattua tänne äitin varastosta, löytyi myös tuo kirja ja voin taas tehdä riisipuuroa milloin haluan! En tiedä pääseekö niin kauhean paljon vähemmällä sillä, että tekee puuron mikrossa, mutta mahdollisuudet siihen että se maistuu pohjaanpalaneelle on ainakin paljon pienemmät.  Nyt töissä ollessa minulla ei ole tuota reseptiä mukana, mutta lupaan laittaa sen tänne myöhemmin.

Sen sijaan tässä haluan hehkuttaa aivan ihana mustaherukka-suklaakakkua, jota tein viime viikonloppuna. Minulla oli omat epäilykseni mustaherukan ja suklaan yhdistelmän mausta, mutta ilokseni voin todeta että se on match made in heaven! Alkuperäisen reseptin löysin Hesarin nettisivuilta, tässä sama pienin muutoksin:

Mustaherukka-suklaakakku

Pohja:
4 kananmunaa
1 1/4 dl sokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Suklaatäyte:
200 g Taloussuklaata (tai muuta tummaa suklaata)
1 dl kuohukermaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl tomusokeria

Mustaherukkatäyte:
4 dl mustaherukoita
1 dl vettä
100 g vaniljatuorejuustoa
1 dl kermaa
1/2 dl tomusokeria
2 rkl mustaherukalikööriä (tai mehua)
2 liivatetta

Vatkaa pohjan munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää muna-sokerivaahtoon. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
Leikkaa suklaapohjasta irtopohjavuoan kokoinen pala ja laita se vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Itse jouduin leikkaamaan ylijääneestä pohjasta pieniä palasia paikkaamaan reunaan jäänyttä pientä rakoa.

Paloittele suklaa mahdollisimman pieniksi paloiksi tai sulata suklaata hieman mikrossa. Kuumenna kerma melkein kiehuvaksi ja kaada suklaan päälle. Sekoita tasaiseksi.
Vaahvosta ranskankerma ja sokeri, lisää suklaaseokseen. Kaada vuokaan suklaapohjan päälle. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin sen ajaksi kun teen mustaherukkatäytettä.
Itselläni ranskankerma ei meinannut oikein vaahdota ja seoksesta tuli melko vetistä. Lisäsin kaksi liivatetta, jotta mustaherukkatäyte ei uppoaisi suklaatäytteeseen. :) Annoin olla jääkaapissa yön yli.

Mittaa kattilaan vesi ja puolet mustaherukoista. Keitä pehmeiksi (n. 10 min), painele siivilän läpi. Sakeaa mustaherukkalientä tulee n. 1 dl. Itse pakasta marjat aina survoksena, joten keitin ainoastaan noin 4 min.
Vatkaa jäähtynyt mustaherukkaliemi ja tuorejuusto tasaiseksi. Sekoita joukkoon loput mustaherukat kokonaisia (tai survoksena :D).
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kermavaahto ja tomusokeri vaahdoksi.
Kuumenna mustaherukkalikööri kattilassa, liuota joukkoon liivatteet. Kaada liivateliemi mustaherukkaseokseen koko ajan sekoittaen
Sekoita joukkoon kermavaahto. Kaada seos suklaakerroksen päälle vuokaan. Peitä kelmulla ja anna hyytyä vähintää kolmen tunnin ajan viileässä.
Irrota kakku varovasti terävän veitse avulla. Koristele marjoilla.

Tätä voisi tehdä useamminkin, sen verran hyvää oli.

Tänään illalla olisi vuorossa pitkä lenkki. Taidan lähteä taas seikkailemaan Ikuriin, jos pääsisi sen verran aikaisemmin liikkeellä tällä kertaa että riittäisi päivänvaloa ihailemaan maisemia!

Viikonlopun tuloksia

Se olisi taas maanantai. Harmi, että viikonloput ovat noin lyhyitä, koska minulla ainakin olisi ollut vielä vaikka mitä tekemistä. :)

Perjantaina tein tosi hyvää kääretorttua. En edes muista milloin viimeksi olen sitä edellisen kerran leiponut, mutta poikakaveri tuossa sattui mainitsemaan että sellaista voisin joskus leipoa, joten minähän tartuin heti toimeen. Googlettamalla löytyi perusohje kääretortulle. Täytteeseen käytin Vispi -kermaa, jota löytyi kaapista ja mascarponea, joka tarttui mukaan kaupasta. Ilmeisen hyvää tuli, koska koko kääretorttu hävisi viikonlopun aikana. :)

Mansikka-mascarponekääretorttu

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon varovasti, älä vatkaa. Paista 225-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Laita pöydälle leivinpaperi, jonka päälle ripottele tasaisesti sokeria, ja kumoa kääretorttu siihen päälle. Irrota alustana ollut leivinpaperi.

2,5 dl Flora Vispi
250 g mascarponejuustoa
2 dl mansikkasurvosta
2 rkl sokeria

Vatkaa kerma ja lisää siihen sokeri. Lisää mascarpone ja mansikkasurvos, sekoita tasaisekseksi. Levitä täyte kääretorttupohjalla ja kääri rullalle. Anna jäähtyä leivinpaperiin käärittynä.

Täytettä tuli sen verran paljon, että ihan tavallinen 2 dl kerma olisi riittänyt tähän. Tämän lisäksi olin jo aikaisemmin päättänyt, että halusin tehdä jotain leipää. Tämän tomaattileivän resepti otin alunperin Pakkopullan sivuilta, mutta tein pieniä muutoksia. Leipä oli todella maittavaa ja pehmeää, tätä teen varmasti toistekin!

Tomaattileipä

Kaksi leipää:

5 dl  vettä
1 pss  kuivahiivaa
1,5 tl  suolaa
100 g  öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 dl oliiviöljyä
12 dl  jauhoja (itse käytin 4 dl sekasämpyläjauhoja ja 8 dl vehnäjauhoja)
100 g  juustoraastetta
1 rkl  oreganoa

Sekoita kädenlämpöiseen veteen mausteet ja silputut tomaatit. Sekoita joukkoon jauhot, kuivahiiva ja juustoraaste. Alusta pehmeä taikina. Kun taikina tuntuu irtoavan astian reunoista, lisää öljy. Kohota kaksinkertaiseksi peitettynä.
Vaivaa taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä. Jaa taikina kahtia ja leivo leiviksi. Kohota peitettynä vielä noin 20 minuuttia. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 min.

Jotta viikonloppu ei olisi mennyt ihan pelkäksi leipomiseksi, kävin lauantaiaamuna vielä lenkillä. Lähdin Ylöjärven puolelle ja löysin ihanan metsäreitin, joka johti minut katselemaan peltoja ja polleja. Se myös johti minut melkein eksymään, koska en ollut ikinä käynyt siellä suunnalla! :) Joten käännyin sitten takaisin, kun maisema ei yhtään alkanut vaikuttaa tutulta. Aikaa kului 1:04 h ja kilometrejä tuli 6,72. Ajan suhteen ei kauheasti parannusta, mutta välillä piti vähän kävellä ja ihmetellä maisemia ja sitä, että mihin ihmeeseen sitä oikein oli eksynyt. Mietin vain, että oiskohan netissä joku paikka mihin voisi kirjata ylös noita reittejä, jotta voisi sitten tulevaisuudessa käyttää uudelleen sellaisia mihin tykästyi? Noh, pitää selvitellä ja suunnitella siihen asti uusia kivoja reittejä! Harmi, että nyt on jo iltaisin niin pimeä, että oikeastaan ihan sama mihin sitä suuntaa, kun ei kuitenkaan ihan hirveästi näe. Aamuisin taas pitäisi herätä niin aikaisin, että silloin olisi ihan sama homma. Pitää sitten säästää nuo ympäristönkartoituslenkit viikonlopuiksi.

Lenkki suoritettu!

Mutta menihän se sittenkin toiselle päivälle. Tiistaina satoi. Keskiviikkona piti viihdyttää poikakaveria. Ainahan noita syitä löytyy, ja jos ei löydy, niin niitä voi itse keksiä lisää!

Entisten suoritusten varjossa olin vähän pettynyt eiliseen suoritukseen. Toisaalta se meni paljon paremmin kuin silloin kun ensimmäisiä kertoja yritin aloitella juoksemista. Tämä harrastus on ollut on/off-tyylisenä jo pitkään. Aloittelin lenkkeilyä ensimmäisen kerran asuessani Chelmsfordissa, Iso-Britanniassa. Otin ohjeet Army Fit -sivuilta. Sen piti olla yksinkertaista. Ensin kävellään pari minuuttia, sitten juostaan puoli minuuttia ja tätä toistetaan se kymmenisen kertaa (en ihan tarkkaan enää muista ohjeita). Hop, siis matkaan! Pari kertaa juostuani puoli minuuttia olin ihan rikki. Harjoittelin ensimmäisen päivän ohjelmaa koko viikon, ja sitten alkoi vasta tuntua siltä että juoksu sujuu. Muutaman viikon kuluttua pystyin jo hölkkäilemään 15 minuuttia yhteen mittaan. Se oli ihan huikeaa! Kerrankin olin saanut jotain aikaiseksi.

Ajatus liikunnasta lähti siitä, että olin saanut muutamia ylimääräisiä kiloja. Tai muutamia enemmän. Painoni oli noussut ensimmäistä kertaa kauhistuttaviin lukemiin, puntari näytti päälle 80 kg! Tuntui kamalalta. Ei kiinnostanut lähteä pippaloimaan ulos kavereiden kanssa. Kevään aikana 2007 pikkuhiljaa paransin kuntoani ja kun paino laski, niin tuntui paremmalta ja minut nähtiinkin hyvin usein pippaloimassa viikonloppuisin.

Suomeen takaisin tultuani 2007 syksyllä into laantui, kun en heti löytänyt töitä. Sen jälkeen olen aina välillä yrittänyt löytää intoa uudelleen. Nyt olen päättänyt jatkaa harrastusta. Vaikka paino ei ole noussut ihan yhtä huikeisiin lukemiin kuin mitä se oli 4 vuotta sitten, se on kuitenkin junnannut samoissa lukemissa ihan tarpeeksi pitkään.

Paino ei kuitenkaan ole se ainoa syy harrastaa liikuntaa. Minulla on ylivilkas koira, joka juoksee ympyrää kotona jos ei olle pitkään aikaan tehty kunnon lenkkejä. Koirapuistoonkin on meiltä kolmisen kilsaa matkaa, joten samalla vaivalla juostaan yhdessä Tohlopin ympäri kuin kävellään koirapuistoon ja takaisin.

Eilisen 6 km lenkkiin Tohlopin maastossa kului päälle 500 kaloria ja tunti aikaa. Pidin pieniä kävelytaukoja vartin välein, ettei voimat kulu ihan loppuun.  Koira oli ihan innoissan. Jahdattiin sorsia Tohlopilla ja nuuskittiin (tai tämä tapahtui lähinnä koiran toimesta) kaikki puskat matkalla. Juoksuaika kun on, niin kaikki hajut on nyt erittäin kiinnostavia. Aika jännä. Pitäisi vain alkaa keksiä uusia reittejä, on tuota Tohloppia tullut sen verran monta kertaa jo koluttua.

Vielä olisi muutama tunti jäljellä ennenkuin pääsee viikonlopun viettoon. Viikonloppuna olisi tarkoitus vähän leipoa ja laittaa sitten ohjeistusta tänne mikäli kokeiltavat reseptit onnistuu! :)

Jostakin on pakko aloittaa..

..joten tehdään se nyt ja tässä. Olen siirtänyt tätä blogin aloittamista ties mistä lähtien ja samallahan siinä on siirtyneet suunnitelmat olla suunnitelmallinen ja organisoitunut ja ties mitä muuta sitä aina välillä toivookaan olevansa.

Tuosta lauseesta voi ehkä päätellä, että en ole kovin johdonmukainen toimissani. Olen helposti innostuva, mutta helposti myös epäinnostun eli menetän kiinnostukseni. Tähän mennessä elämää olen halunnut olla ainakin muotisuunnittelija, kokki, hevostenhoitaja, lottovoittaja ja puuseppä. Sen lisäksi olen harrastanut larppaamista, lentopalloa, rugbyä ja erilaista kuntoilua ties kuinka moneen otteeseen.

Olen itse asiassa kateellinen ihmisille, joilla on joku suunta elämässä. He tietävät jo yläasteella mitä haluavat tehdä loppuelämänsä ajan. He käyvät lääkiksen, menevät naimisiin ja saavat 2 lasta ja koiran ja ison perheauton. Eläkkeellä sitten hankitaan asunto Espanjasta ja eletään onnellisesti auringon alla.

Minulla taas on tällä hetkellä toinen ammatti hankinnassa ja ihan varma en ole tulenko tekemään sitäkään työtä päiväammattina ja tulevaisuuden haaveissa on kenties löytää työpaikka, jossa viihdyn ja kohtuullinen palkka, jotta voin matkustella tapaamaan kaikkia niitä ihania ulkomaan ystäviä joita olen koulun ja ulkomailla työskentelyn aikana kerinnyt hankkia.

Jos kuitenkin kotimaan kamaralla nyt pysytään ainakin tällä erää. Tarkoituksena on höpötellä mukavia ruoasta, lenkkeilystä, koiruuksista ja kaikesta mikä päällimmäisenä on mielessä. Teen paljon ruokaa, mutta reseptit on usein hatusta vedettyjä tai sitten sen verran improvisoituja, että useinkaan en kahta kertaa täsmälleen samanlaista ruokaa onnistu tekemään. :) Jospa tätä kautta saisin koottua omaan reseptikirjaan kootuksi parhaimmat makuelämykset matkan varrelta.

Toisena johtoajatuksena olisi seurata omaa kuntoilua. Päätin (vau, päätöksiä) tässä kesällä tehtyäni kahta työtä vähän aikaa, että vapaa-aika on kivaa ja että voisin pitää välivuoden koulusta. Niinpä parturiopinnot ovat tämän talven pannassa. Ajattelin, että voisin sen sijaa ottaa tavoitteeksi kuntoilla hiukkasen enemmän. Olen harrastanut vaihtelevasti lenkkeilyä ja tuossa elokuussa ennen lomaa pystyin ihan kohtuuvauhdilla vetämääm kahdeksan kilometrin lenkin alle tunnissa. Se ei ehkä ole mikään päätähuimaava vauhti, mutta minulle se oli suuri saavutus. Sitten lomailin pari viikkoa ulkomailla ja sen jälkeen olen lomaillut täällä Suomessa eli kuntoilu on jäänyt.

Viime viikolla kävin kotikaupungissa Kainuussa hakemassa tavaroita äidin luota ja löysin sieltä paketin, jonka olin itselleni lähettänyt Englannista 4 vuotta sitten ennen takaisin Suomeen muuttamista. Se oli täynnä ihania vaatteita, jotka luulin jo kadottaneeksi ja nyt kauhistukseni huomasin, että ne näyttävät päälläni hiukkasen...tiukoilta. Joten kuntoilukuurille mars! Kolmena päivänä viikossa on vähintään nyt jotain kuntoilua harrastettava. Aloitan tänään lenkkeilyllä, jota varten ostin ihkauuden sykemittarin GPS-laitteineen. Kauheaa välineurheilua ja rahantuhlausta, mutta toisaalta jos se saa minut paremmalle mielelle ja näyttämään omasta mielestäni paremmalta peilissä.. Valintoja, valintoja!

Nyt ensimmäisen blogimerkinnän lopussa tuntuu siltä, että on saanut pikkasen jotain tehtyä ja vietyä suunnitelmia eteenpäin. Katsotaan mitä tästä loppujen lopuksi tulee.