Puolukkahyytelö

Tulihan niistä puolukoista tehtyä myös hyytelöä. Hilloa ja marmeladia olen tehnyt useammankin kerran, mutta tämä hyytelöntekokerta on minulle ensimmäinen. Lopputulos on siis vielä hämärän peitossa, kun hyytelöt ovat jääkaapissa odottamassa testausta.

Meillä ei kotona hyytelöä tehty enkä muista, että mummolassakaan sitä olisi koskaan ollut. Puolukkahilloa mummu kyllä teki, vaikka se ei pienenä kyllä kovin herkkua ollut. Silloin sitä olisi mieluummin syönyt kaikkea makeaa! Nyt vanhempana on itse tullut kokeiltua kaikenmoisia uusia reseptejä ja tämä hyytelö on yksi niistä.

Suurin osa löytämistäni ohjeista kehotti keittämään puolukoita. Tähän voisi käyttää myös valmista mehua, esimerkiksi höyrymehua. Ilmeisesti alkusyksystä poimituista melkein puoliraaoista puolukoista tätä voisi tehdä ilman hillosokeria, koska silloin marjoissa on vielä niiden omaa pektiiniä jäljellä. Nyt loppusyksystä tarvitaan kuitenkin avustusta, jotta lopputulos olisi kunnolla hyytelöitynyt. Siispä käytän nyt Dansukkerin sivuilla ollutta pihlajanmarjahyytelön reseptiä pohjana.

Puolukkahyytelö

1 l puolukoita

2,5 dl vettä

n. 300 g hillosokeria (100 g/dl mehua)

Keitä puolukoita vedessä pienellä lämmöllä, kunnes marjat ovat vaalenneet ja niistä on irronnut kaikki mehu. Siivilöi mehu siivilän läpi. Lusikalla voi hieman survoa puolukoita, että varmasti saa kaiken mehun niistä irti. 

Kaada mehu takaisin kattilaan ja lisää joukkoon hillosokeri. Kannattaa mitata mehu, että hillosokeria tulee oikea määrä nesteen määrään nähden. Keitä pienellä lämmöllä noin 10 kymmenen minuuttia, sekoittele silloin tällöin. Kuori vaahto pois. Tölkitä kuumennettuihin lasitölkkeihin.

Panna cotta

Innostuin tekemään viikonloppuna panna cottaa. Olen jo pitempään halunnut tehdä sitä, mutta tätä ennen ei ole inspiraatio iskenyt. Ehkä eniten johtuen siitä, että minulla ei ole ollut astioita joihin pistää ne hyytymään. Kävin perjantaina Ikeassa ja ostin sieltä pieniä silikonisia leivosvuokia. Niitä ei ehkä ole ihan tähän tarkoitukseen tehty, mutta minusta ajoivat hyvin asiansa. Tällä reseptillä sain kaikki 6 pikkuvuokaa täytettyä. Lopputulos oli aika makea, joten tämä pieni annos riitti kyllä tyydyttämään makeanhimon vähäksi aikaa. Ohje on Sikke Sumarin Ruokaa Rakkaudella-ohjelmasta. Panna cotan seuraksi sopisi vaikka marjat tai hedelmät, itse jätin ne välistä ja keskityin tähän vaniljaiseen hyvyyteen sellaisenaan.

Panna cotta

5 dl kermaa (tai maitoa)

1 dl hyytelösokeri multia

1 kokonaisen vaniljatangon siemenet

Sekoita kerma ja hyytelösokeri kattilassa. Halkaiset vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Voit myös laittaa tangon seoksen joukkoon, mutta muista poistaa se ennen kuin laitat panna cotan hyytymään.

Kiehauta seos ja keitä vielä noin puolisen minuuttia. Kaada annosvuokiin. Anna hyytyä vähintään 2 tuntia, mieluiten kuitenkin yön yli.

Puolukkajuoma

Ostin viikonloppuna ämpärillisen puolukoita torilta. Tänä syksynä ei tullut lähdettyä itse poimimaan puolukoita, joten olen jo pitkään miettinyt että ostaisin niitä pakkaseen. Torilta sai sitten ämpärillisen hyvään hintaan (ja ämpärin kaupan päälle) eikä siinä sitten muu auttanut kuin ostaa!
 

Sitten alkoikin se miettiminen, että mitähän hyvää tällä kertaa tekisin. Suurin osa meni toki pakkaseen, mutta päätin että osasta tulee mehua. Laitoin jo Mehu-Maijan pois, joten vaihtoehdoksi jäi tehdä mehua sitruunahapon avulla. Tämän Yhteishyvän reseptivihkosen ohjeen olen joskus saanut mummulta. Vuosi näyttää vihkossa olevan 2003, joten ihan uusinta uutta tämä ei ole. J Olin vain unohtanut koko ohjeen, mutta nyt kaivoin reseptiarkiston pohjilta sen taas esiin. Samalla tavalla olen joskus tehnyt mehua viinimarjanlehdistä. Se lehtimehu on muuten aivan loistavaa ja meilläkin sitä tarjoiltiin minun ylioppilasjuhlissa tervetulomaljajuomana. Aikaa tuosta on toki jo se päälle vuosikymmen, mutta nytkin vesi herahtaa kielelle sitä ajatellessa.
 

Tällä reseptillä tulee päälle 3 litraa mehua, ja minullahan tietysti loppui pullot kesken. Onneksi kaapin perältä löytyi lopuksi tyhjä suolakurkkupurkki jonka sitten otin uusiokäyttöön. Puolukkajuoma on todella raikasta. Sopisi ehkä paremmin keväisiin juhliin, mutta minulle tämä kyllä maistuu aina vuodenajasta huolimatta!
 

Oho, vähän pullot vinossa

Puolukkajuoma
 

1 l puolukoita

3 l kiehuvaa vettä

15 g sitruunahappoa (saa apteekista)

2,5 dl sokeria

 
Survo puolukat. Kaada päälle kiehuva vesi ja lisää joukkoon sitruunahappo. Jätä viileään 24 tunnin ajaksi.

Kuumenna noin 1 dl vettä ja liuota sokeri joukkoon. Kaada sokeriliemi puolukkajuoman joukkoon ja pullota mehu.
 

Itsehän olin niin tohkeissaan pullottamisesta, että kaadoin sokerin suoraan mehuun mihinkään sitä ensi liuottamatta. Sainkin vähän aikaa sekoitella vispilän kanssa, että sokeri lopulta liukeni kylmään juomaan. Helpompaa olisi ollut lukea ensin ohje loppuun ja sitten ruveta touhuamaan. J Joskus pitää mokata, jotta oppi menisi perille!

Kurpitsapiirakka

Ostin sitten kurpitsan. En ole ikinä ennen kurpitsaa käyttänyt mihinkään saati sitten syönyt suurissa määrin, joten tämä oli kyllä suuri kulinaristinen harppaus. Onneksi poikakaverini sisko on kasvattanut kurpitsaa, joten apu oli puhelinsoiton päässä. Netistä löytyi myös hyvin ohjeita. Päädyin kokeilemaan kurpitsaleipää ja piirakkaa. Päätin aloittaa piirakasta, kun siitä olen niin usein kuullut.

Jotta piirakan tekeminen ei menisi liian helposti, on kurpitsasta ensin tehtävä sosetta. Itse laitoin kurpitsan viipaleina uuniin (ohjeistusta reseptin loppupuolella), vaihtoehtoisesti sen voi keittää. Valmista sosetta voi pakastaa, sitä nimittäin tulee aika reippaasti. Loppu sujuukin jo sitten paljon helpommin.

Piirakan paistovaiheessa keittiön täytti ihanan jouluinen tuoksu, sillä tässä on käytetty myös piparkakuista tuttuja mausteita. Lopputuloksessa se jouluisuus ei enää voimakkaasti tullut esiin. Piirakka oli kohtuullisen makea, liekö sitten johtunut banaanista. Sen voi toki jättää poiskin, alkuperäisessä ohjeessa sitä kun oli käytetty korvaamaan mausteet. Omasta mielestäni se sopi piirakkaan hyvin, ainakin pehmentämään makua. Pitää myöhemmin kokeilla piirakkaa ilman tuota banaania ja kokeilla miten paljon enemmän sen poisjättäminen tuo esiin kurpitsan omaa makua.

Kurpitsapiirakka

pohjataikina:

4 dl jauhoja

125 g voita

4 rkl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

3 rkl vettä

täyte:

3 dl kurpitsasosetta

1-2 banaania

2 dl kermaviiliä

3 rkl perunajauhoa

1,5 dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl muskottipähkinää

¼ tl neilikkaa

½ tl suolaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. 

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi. Nypi ainekset yhteen. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa piirakkavuoka taikinalla ja pistele pohjaa haarukalla. Paista uunissa 10 minuuttia.

Seuraavaksi on täytteen vuoro. Lisää kurpitsasoseen joukkoon soseutettu banaani. Voit tässä vaiheessa vielä sauvasekoittimella soseuttaa seoksen, jotta siitä tulee varmasti tasaista. Lisää joukkoon muut ainekset ja kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Paista 40 minuuttia.

Kurpitsasose: Leikkaa kokonainen kurpista osiin ja paista uunipellillä 175 asteessa noin 1,5 tuntia. Anna jäähtyä hieman ja irrota kuoret. Tämän jälkeen kurpitsan voi vielä soseuttaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Kurpitsa pehmenee todella paljon uunissa, joten en enää soseuttanut sitä erikseen vaan laitoin täytteeseen sellaisenaan.

Perunajauhon sijaan voit laittaa täytteeseen kananmunaa. Sain ohjeen poikakaverin sisarelta, joka on ohjeessa tieten tahtoen halunnut välttää kananmunan käytön. Myöskään mausteita ei hänen versiossaan ollut, vaan ne olen katsonut Maku-lehden sivuilta. Joissain nettiohjeissa piirakkaan käytettiin fariinisokeria.  Itse käytin 50 % tummaa muskovadoa ja 50 % normisokeria. Ja koska maustehyllyssäni ei ollut muskottipähkinää, niin se jäi tästä puuttumaan. Laiskuuttani en jaksanut soseuttaa banaania, vaan muussasin sen haarukalla. Piirakassa oli sitten banaanisia yllätyskohtia, mutta muuten täyte oli erittäin onnistunut ja sain luvan tehdä samaa piirakkaa uudelleen. :D

Kana-papu-burritokset

Belizeläinen kaverini kävi tässä pimeää syksyä piristämässä ja teimme sitten yhdessä burritoksia. Vietettiin monta tovia etsimässä hypermarketin purkkiosastolta hänen haluamiaan papuja. Ilmeisesti heilläpäin kaupasta saa tölkissä pitkään keitettyjä papuja, joiden olomuoto on enemmän tahnamainen ja joissa on valmiiksi mausteetkin. Näitä ei taida Suomesta saada, joten äätimme valmistaa itse näihin burritoksiin tarvittavat pavut. Se toki tarkoitti, että ruoanvalmistukseen sai varata paljon pitemmän ajan. Samalla tavalla olen aikaisemminkin valmistanut papuja rice-and-beans-reseptiäni varten, joten taito oli kyllä hallussa. Lopputulos oli täyteläisen makuinen ja toi paljon autenttisemman meksikolaisfiiliksen kuin mitä mitkään täällä Tampereella kokeilemistani meksikolaistyyppisistä ravintoloista. Kanaan tosin käytin kaupan valmismausteseosta, mutta se sallittakoon tämän kerran!

Kana-papu-burritokset

400 g broilerin maustamattomia fileesuikaleita

2 paprikaa

2 sipulia

1 valkosipulinkynsi

1 pss fajitas-maustetta (löytyy ainakin Santa Marialta ja Old El Pasolta)

1 prk kidney-papuja

tuoretta korianteria

oreganoa, timjamia, suolaa, pippuria

lehtisalaattia

creme fraichea

juustoraastetta

6 kpl wrap tortilloja (isoja)

Pilko 1 sipuli, 1 paprika ja valkosipulinkynsi todella pieneksi silpuksi. Pilko samoin noin yksi kourallinen korianteria pieneksi silpuksi. Kaada pavut kattilaan ja lisää mukaan vähintään saman verran vettä. Veden määrää joutuu lisäämään keittämisen aikana useaankin otteeseen, joten kannattaa pitää kattilaa silmällä. Lisää joukkoon sipulit, paprika ja korianteri. Lisää myös mausteet. Oreganoa ja timjamia tulee noin 1 rkl kumpaakin, suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Useissa purkkipavuissa on jo valmiiksi suolaa, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen. 

Keitä kuumalla levyllä, kunnes papuseos alkaa kiehua ja vähennä sitten lämpöä.

Ensimmäisen tunnin aikana seosta kannattaa sekoitella noin 10 minuutin välein ja seurata samalla veden määrää. Sen jälkeen papuseosta kannattaa vahtia tarkemmin. Tarkoituksena on, että pavut poksahtavat auki kokonaan. Ystäväni kertoi, että hänen äitinsä joskus keittää papuja jopa kolme tuntia! Minulla oli kuitenkin jo puolentoista tunnin kohdalla niin kova nälkä, että päätimme hieman auttaa papuja rikkoontumaan. Eli otimme perunasurvimen ja muussasimme pavut. Sen jälkeen annoimme pupujen vielä kiehua hetken, että seos saostui. Tuloksena on siis eräänlaista paputahnaa. Tässä vaiheessa ei sipulista tai paprikasta pitäisi enää olla muuta jäljellä kuin maku.

Pilko jäljelle jääneet paprika ja sipuli ohuiksi pitkiksi suikaleiksi. Ruskista broileria pannulla, kunnes se on melkein kypsää. Tässä vaiheessa lisää mukaan maustepussin sisältö  ja pilkotut sipuli ja paprika. Voit lisätä vähän vettä tarvittaessa, etteivät kanat paistu liian kuiviksi. Paista vielä noin 10 minuuttia, kunnes paprika ja sipuli ovat pehmenneet.

Levitä papuseosta ja kanaa burriton päälle. Lisää vielä salaattia ja creme fraichea ja taittele burrito niin, että alaosa on kiinni.

Tätä täytyy tehdä useamminkin piristämään tätä kylmää ja sateista syksyä. Aina välillä on mukava saada vähän jotain aurinkoista, ettei ihan ala masentamaan. :)

Uunijuureksia ja tsatsikia

Olen aivan hulluna tsatsikiin. Aina siitä lähtien, kun kreikkalaiset ystäväni opettivat minua tekemään sitä, olen tehnyt sitä vähintään kerran kuussa. Se on helppo tehdä ja sitä voi käyttää vaikka salaatinkastikkeena. Itse useimmiten laita perunoita uunissa ja niiden seuraksi teen sitten tsatsikia. Tällä kerralla mukaan tuli myös porkkanaa ja bataattia. Bataatti on aika uusi löytö minun keittiössä ja olin yllättynyt miten makeaa siitä tulee uunissa. Viimeksi söin bataattikermaperunoita, joita tuleva anoppi oli löytänyt kaupan pakastealtaasta. Täytyy kokeilla itsekin kehittää siihenkin resepti, sillä mieluummin sitä tekee aina itse kuin ostaa valmiina, eikös?

Tässä reseptissä on vähän vähemmän mausteisuutta kuin mitä normaalisti käytän. Pidän tulisten perunoiden ja viileän tsatsikin yhdistelmästä, koska ne jotenkin täydentävät toisiaan. Kaikki eivät kuitenkaan sitä tulisuutta kestä, joten tällä kerralla otin vähän rennommin sen maustamisen kanssa.


Uunijuureksia ja tsatsikia neljälle


6 perunaa
2 porkkanaa
1 bataatti
1,5 tl paprikajauhetta
1 tl basilikaa
1 tl timjamia
0,5 tl chilijauhetta
oliiviöljyä
200 g maustamatonta jogurttia
puolikas pieni kurkku
2 valkosipulin kynttä
suolaa ja pippuria
(etikkaa)


Kuori perunat, porkkanat ja bataatti. Leikkaa niistä mahdollisimman samankokoisia palasia, että ne kypsyisivät tasaisesti. Laita juurekset leivinpaperin päälle pellille. Kaada päälle loraus oliiviöljyä ja mausteet. Sekoita juureksia niin, että mausteet ja öljy leviävät kaikkien päälle tasaisesti. Paista uunissa 175-asteessa noin 40 minuuttia.

Raasta kurkku isoksi raasteeksi ja puristele siitä ylimääräinen neste pois. Raasta valkosipulit joukkoon ja kaada päälle jogurtti. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Joukkoon voi lisätä noin puolikkaan teelusikallisen verran etikkaa halutessaan. Laita jääkaappiin maustumaan juuresten paistumisen ajaksi.

Kevyempi lasagne

Teki tässä mieleni lasagnea, mutta se on aika raskasta ruokaa ja varsinkin juustokastikkeen kanssa siinä on reippaasti kaloreita. Päätin sitten hieman keventää sitä korvaamalla lasagnelevyjä kesäkurpitsaviipaleilla. Alunperin ajattelin, että teen kolme kerrosta eli kaksi levyillä ja yhden kesäkurpitsoilla. Loppujen lopuksi kävi niin, että alkoi kastike loppua kesken, joten jätin pois yhden kerroksen levyjä. Samalla jäi lasagnesta pois myös juustokastike, jonka korvasin laittamalla siihen ihan vain pelkkää juustoraastetta pikkasen. Lopputulos oli silti erittäin maistuva, tottakai. Isompaan vuokaan laitettaessa - tai jos haluaa enemmän kerroksia - tomaattimurskaa voi laittaa kaksi tölkkiä.

Lopuksi lisäsin tähän vielä mansikkadaquirin ohjeen. Sitä tuli nautittua jo muutama viikko sitten, mutta unohdin silloin heti hehkuttaa miten maistuvaa se oli. Pakkasessa on vielä muutama purnukka vadelmaa, taidan seuraavaksi kokeilla samaa drinkkiä niistä. :)

Lasagne


täysjyvälasagnelevyjä
400 g jauhelihaa
2 valkosipulin kynttä
iso sipuli
1 tlk tomaattimurskaa
oreganoa, basilikaa
suolaa, pippuria
juustoraastetta
2 dl lihalientä
iso kesäkurpitsa

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi, tasapaksuiksi  viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli (valkosipulin voi myös raastaa kastikkeeseen, tuo enemmän makua esiin eikä ole kastikkeessa sitten isoina palasina). 

Kesäkurpitsakerros

Paista jauheliha tilkassa öljyä. Kun liha on kypsää, lisää sipuli ja valkosipuli. Kypsennä, kunnes sipulit ovat läpikuultavia. 
Lisää tomaattimurska ja lihaliemi. Lisää sekaan mausteet. Keitä kastiketta noin 30 minuuttia.
Kaada vuoan pohjalle ensin 1/3 kastikkeesta. Lisää päälle kerros levyjä. Kaada päälle uusi kerros kastiketta. Asettele kesäkurpitsaviipaleet seuraavaksi niin, ettei väliin jäisi kovin isoja rakoja. Kaada vielä lopuksi viimeinen kolmannes kastikkeesta. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. 


Mansikkadaiquiri neljälle


1 limen mehu
1 dl tummaa rommia
5 dl tuoreita mansikoita tai 3 dl pakastemansikoita


Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Kaada laseihin ja koristele mintunlehdillä.

Arabialainen maustekakku

Onko jollakin muullakin sama ongelma kuin minulla? Aina joulun jälkeen tuskailen sen kanssa, että mitä tehdä piparkakkujen leipomisestä ylijääneen siirapin kanssa. Minulla ei vain ole siirappireseptejä! Nytkin itse asiassa kyseessä oli toissajouluinen siirappipurkki, jonka lopultakin sain tyhjäksi tämän kakkureseptin avulla. Vielä olisi puolitäysin purkki vaahterasiirappia, jota ostin kerran pannukakkujen päälle..

Tämä resepti löytyi, kun selasin Kotiruoka-kirjaa. Kätevä opus. Alkuperäisessä ohjeessa oli mantelirouhetta, korvasin sen saksanpähkinällä, kun sitä sattui kaapista löytymään. En ole ikinä ennen käyttänyt sitruunan kuorta leivonnassa, mutta se toi kakkuun ihanan raikkaan vivahteen. Vaikka tämä nyt olikin kuivakakkuosastoa, niin kakku oli kuitenkin kosteahko. Ja katosi saman tein parempiin suihin, tottakai. Suosittelen!

Myös hellani pääsi tähän otokseen..

200 g rasvaa
2 1/2 dl sokeria
1 dl siirappia
3 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
hiven suolaa
1-2 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1/2 dl pähkinärouhetta
2 dl kevytkermaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja


Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää siirappi ja munat yksitellen vatkaten. Pese sitruuna, raasta sen keltainen kuori ja lisää se taikinaan. Lisää keskenään sekoitetut mausteet ja mantelirouhe. Sekoita leivinjauhe, ruokasooda ja jauhot keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa.

Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan. Paista kakkua uunin alatasossa 175 asteen lämmössä 45-60 minuuttia.

Kyytönmaitoa ja luomua

Kävin tänään hakemassa levykaupasta ja samalla poikkesin kaverin ehdotuksesta vastapäätä olleeseen Armas-maitokauppaan. Sieltä löytyikin valikoima kyytönmaidosta tehtyjä tuotteita. En juo maitoa (koska - kyllä - se haisee pahalle) enkä yleensä osta sitä. Juustoa ja jogurttia sen sijaan käytän paljonkin. Tuli vasta kotona mieleen, että oiskohan siitä kyytönmaidosta tullut eri makuisia lettuja. Päädyin kuitenkin ostamaan maustamatonta jogurttia. Se on homogenoimatonta (mutta pastöroitua), niinkuin muistaakseni muutkin siellä olleet maitotuotteet.

Päädyin sitten ostamaan lisäksi vielä karpalo-ohramuroja ja ruishiutaleita. Ja itse asiassa oikeastaan vain sen takia, että ne ovat Juntulan luomutilalta. Ihmeellistä siinä on se, että se on Kajaanissa ja vaikka olenkin siellä asunut ties kuinka monta vuotta, en edes tiennyt että siellä on sellainen. Myönnän, että tarkisin myös osoitteen. :) Sinällään hauska juttu, että täällä Tampereella voin tukea entisen kotikaupunkini luomutuotantoa. En ole mitenkään luomuihminen. En useinkaan tee kaupassa valintoja luomuosastolta enkä tietoisesti ole pyrkinyt niitä tekemäänkään. Ystäväni Hippi (hän pitää siitä, että kutsun häntä tällä nimellä) on kuitenkin saanut minut ajattelemaan asioita toisin. Käymme usein Ruohonjuuressa ja sieltä sitten tarttuu mukaan kaikkea mielenkiintoista.

Oikeastaan ensimmäinen luomukosketukseni tuli siinä, että enoni vaihtoi lehmien kasvatukseen luomulampaisiin joskus vuosia sitten (nyt hänellä on antiikkiliike). Tämän lisäksi heillä oli kanoja, jonka johdosta meillä oli kotona paljon kananmunia aina enon luona käynniin jälkeen. Mummolasta tuli taasen aina perunoita ja marjoja koko talveksi. Vasta Tampereelle muuttaessani jouduin miettimään tarkemmin mitä valintoja tekisin ruokakaupassa. Useimmiten ostokset on sanellut rahan puute. Nyt on kuitenkin tullut alettua ostamaan enemmän luomutuotteita. Vielä hienompaahan olisi, jos voisi ostaa lähituotteita enemmän. Kajaanistakin on kuitenkin se 500 km tänne Tampereelle, joten minun luomutilan ostokset ovat matkanneet aika pitkän matkan kaupan hyllylle.

Joissakin luomutuotteissa minua huokuttaa se, että siitä on karsittu lisäaineita ja säilöntäaineita. Puolukka-ohra-muroissani ainekset ovat hyvin yksinkertaiset: täysjyväohra, puolukka 35%. Ei muuta. Ei lisättyä sokeria, jota olenkin tässä yrittänyt vältellä, joten aika himppusen verran terveellisempää. Ruishiutaleiden aineksen kohdalla lukee hyvin yksinkertaisesti että ruis.

Noh, ehkä minulla on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että intoilen ihan täysin kaikista luomujutuista. Minusta on vain hienoa, että olen löytänyt sokerittomia muroja. :)

Tonnikalapastavuoka

Mitään hyvää ruokablogikirjoitusta ei kai pitäisi aloittaa sillä, että kertoo ettei pidä ruoan pääaineksesta. Mutta se on totta. Tonnikala on yksi niistä monista ruoista, joita en vain pysty syömään. Tonnikalapurkin avaaminen on tuskaa, koska haju ottaa nenään heti. Ehkä herkkä nenä on suurin este tässä (hernekeitto ja kaaliruoat nimittäin jäävät syömättä hajun takia). :D Koulussa oli kuitenkin välillä todella hyvää tonnikalapastaa, joten ajattelin kokeilla josko sellainen onnistuisi. Ohjetta tuohon koulun ruokaan ei ihan suoraan  löytynyt, mutta Suomi24:n keskustelupalstalla joku keittiön täti antoi ainesluettelon. Siinä oli mausteina currya ja rakuunaa. Jälkimmäistä kaapista ei löytynyt, joten se jäi tästä pois. Mutta olin todella tyytyväinen lopputulokseen eikä tarvinnut nyrpistää nenää sitä syödessä. :)


2,5 dl kypsää pastaa (käytin tummaa makaronia tässä)
1 prk tonnikalaa
1 prk tomaattimurskaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2,5 dl ruokakermaa
juustoraastetta
pippuria, suolaa
currya, paprikajauhetta (oreganoa)


Pilko sipuli ja valkosipuli. Ruskista sipuleita pannulla pari minuuttia ja lisää tonnikala. Muutaman minuutin paistamisen jälkeen lisää tomaattimurska ja mausteet. Lisää kerma ja anna hautua hetkisen. 


Kaada seos uunivuokaan ja lisää sekaan kypsä pasta. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes juusto on saanut vähän väriä.

Mustikkajuustokakku

Kävin viime syksynä mustikassa ja siitä lähtien olen suunnitellut mustikkajuustokakun tekemistä. Omaa ohjetta minulla ei tähän ollut, joten google sai taas toimia apuna. Halusin kokeilla mustikan ja limen yhdistelmää, joten valitsin tähän tehtävään Valion lime-valkosuklaarahkan. Valion omalta sivulta löytyy ohje mustikkaisen lime-valkosuklaapiiraan tekemiseen. Lopulta päädyin kuitenkin Martan keittiössä -blogista löytyvään mustikka-juustokakun ohjeeseen.

Pieniä teknisiä ongelmiakin kakun teon aikana tuli. Olin ottanut mustikat pakkasesta ja laitoin ne sellaisenaan täytteen joukkoon. Olin ajatellut laittaa täytettä ja mustikoita kerroksittain. Täytteestä tuli kuitenkin melko vetelää, joten kerrostaminen ei sitten tullutkaan kyseeseen. Ja jäiset mustikatkin toi omat haasteensa. Kakkuni ei nimittäin meinannut hyytyä millään alkuperäisen ohjeen ajassa, joten paistoin sitä varmaan vartin pitempään ja jälkilämmössä kakku sitten sai olla puolisen tuntia. Tästä syystä kakun pinta ruskettui normaalia enemmän. Hillittömän hyvää se silti oli, kumpa sitä olisi vielä jäljellä. :D

Mustikkajuustokakku

Pinnalta melko ruskea, mutta silti niin hyvää. :)

Pohja:
150 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1-2 rkl vettä

Täyte:
400 gr (2 prk) lime-valkosuklaarahkaa
200 gr (1 prk) creme fraichea
200 gr (1 ptk) maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 kananmunaa
4 dl mustikoita

Ensin pohja eli margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja lopuksi vielä vehnäjauhot. Taikinaan voi lisätä vielä vettä, jos tarve vaatii. Taikina jääkaappiin täytteen teon ajaksi, niin sitä on helpompi käsitellä vuokaan laiton yhteydessä.
 
Täytettä varten sekoita rahka, creme fraiche, tuorejuusto ja sokerit. Joukkoon tulee kananmunat yksitellen vatkaten. Lopuksi mustikat, perunajauhot ja tomusokeri yhdistetään ja lisätään muun täytteen sekaan. Itse laitoin mustikat kokonaisina, mutta kuten alkuperäisessä ohjeessa niistä voi myös tehdä mustikkasosetta. 

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Painele jäähtynyt taikina pohjalle ja reunoille. Kaada täyte pohjan päälle. Kakku saa olla uunissa noin 60 minuuttia 175 asteessa. Jos täyte ei tunnu vielä hyytyneen kunnolla, voi kakun antaa olla uunissa jälkilämmöllä noin 15 min.

Juoksentelua

Kävin eilen juoksemassa taas pitkästä aikaa ja päädyin kiertämään Tohloppia. Laitoin jalkaan viime vuonna ostamani talviurheiluun tarkoitetut vähän pitävämmät kengät. En ollut pitänyt niitä vähään aikaan, joten pelkäsin että tulee rakkoja. Onneksi ei kuitenkaan ja juoksu sujui melko mallikkaasti. Mitään ennätyksiä ei tavoiteltu, vaan koiran kanssa nautittiin aurinkoisesta säästä. :)

Pitäisi kai ottaa taas tavoitteita kesäkuntoon pääsemiseksi. Niinkuin joka ikinen kevät. :) Se kympin tavoittelu jäi tuossa syksyllä, kun pohkeissa veti joka ikinen juoksukerta. Nyt tuo näyttäisi rauhoittuneen. Voi johtua kaikesta muusta liikunnasta mitä tässä on tullut tehtyä, vaikka yhäkin venyttely meinaa jäädä. Olen nyt talven aikana käynyt monasti vesijuoksemassa. Se on allekirjoittaneen mielestä ainakin mukavaa, vaikka kavereiksi onkin usein sattunut joukko vanhempia naisia joita on joskus hankala yrittää ohittaa. :D Eilen matkaa kertyi 5,5 km, kun oikaisin vähemmän mäkistä reittiä kotiin. Normaalisti matkaa tulee Tohlopin ympäri kilometri enemmän.

Netistä näyttää löytyvän kaikenmoista ohjeistusta hakusanalla juoksukoulu. Tanssikurssin kaveri suositteli sohvaperunan juoksukoulua. Itse olen joskus tulostanut ohjeistusta Kuntoplussan sivuilta. Mikä sitten lienee paras, tiedä häntä. Riippuen siitä mitä haluaa saavuttaa, kuinka monta kertaa viikossa haluaa treenailla ja mikä on aloituskunto, niin ohjeistusta varmasti löytyy. Taidan ottaa käyttöön sen Kuntoplussan kympin kuntoon -ohjelman. Se miten hyvin sitä tulee noudatettua jää sitten nähtäväksi!

Savuporopiirakka

Teki mieli leipoa jotain hyvää ja suolaista. Tätä savuporopiirakkaa olen tehnyt useammankin kerran, muutamalla eri versiolla. Täytteenä tällä kertaa on vain sipulia, paprikaa ja savupororouhetta. Tähän sopisi hyvin myös sienet tai purjo, kumpaakaan en ole vielä testannut. :) Pohjaan tulee perunamuusijauhetta, mutta ihan hyvin mikä tahansa muu piiraspohja käy. Täytteeseen en lisännyt suolaa tai mausteita, makua tulee tarpeeksi tuorejuustostakin!

Savuporopiirakka


Pohja:
½ dl perunamuusijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
100 g margariinia
2 rkl vettä
 
Täyte:                                                                                                                                                     1/2 sipuli 
1/2 paprikaa
kylmäsavupororouhetta (Kotasavun 150 g paketti oli minun valinta)

Kuorrutus:
2 munaa
2,5 dl kermaa (tähän käytin Floran kevyt & paksua) 
juustoraastetta
100 g ruohosipulituorejuustoa
50 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi ne margariinin kanssa. Lisää vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (kuvasta näkee, että minulla on tapana tehdä reunasta aina vähän turhan korkea). Pistele haarukalla pohjaa ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteen paprikan ja sipulin voi kuullottaa pannulla öljyssä. Itse lisäsin kaikki aineet sellaisenaan esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään ja kaada täytteen päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.


Teen tätä piirasta usein vieraille, koska se on niiin helppo ja hyvä. Kehuja tulee joka kerta. ;)

Kasviaskartelua

Laitoin tuossa joku aika sitten granaattiomenan ja suippopaprikan siemeniä multaan siinä toivossa, että jotain itäisi. Minulla ei oikein ollut idätyspurkkia, joten päätin askarrella. Muistin kaverini kasvattaneen joskus jotain maitopurkissa, josta oli yläosa leikattu pois. Tästä innostuneena leikkasin maitopurkin korkeussuuntaan puoliksi ja liimasin kaatonokan kohdan kiinni. Multaa pohjalle ja siemenet perään ja - tadaa! - sinulla on idätyspurkki. :)

Ensimmäiset pienet vihreät versot tulivat esiin muutaman päivän kuluttua. Päätin siirtää pari erilliseen ostamaani turveidätyspurkkiin. Ongelmana siinä kuitenkin oli se, että jokaisen idätysosan pohjassa oli reikä eikä minulla oikein ollut sopivaa alustaa. Olin juuri siivonnut kaappia ja löytänyt palasen kontaktimuovia. Idealamppu syttyi ja päällystin karttasivun puhelinluettelosta idätyspurkin alle. Nätimmän oisi tietysti saanut, jos olisi päällystänyt palasen jotain kivaa kuviopaperia. Nyt toinen puoli maitopurkista on liimattu ja kuivumassa. Pitää lähtä käymään kaupan siemenosastolla katsomassa mitä sieltä löytyy. Jos vaikka laittaisi salaattia tai jotain yrttiä kasvamaan! Katsotaan mitähän sitä siitäkin oikein tulee..

Tässä vielä kuva idätyspurkeista ja alustasta. Kuvassa näkyy myös pieni lapio, jonka kävin ostamassa Vapaa Valinnasta. Paketissa oli juuri sisäkasvatukseen tarkoitettuja välineitä.

South Beach 2

Ensimmäisen vaiheen aikana kahdessa viikossa painoi tippui yhteensä 4,5 kiloa. Nyt ruokavalio on sallivampi, mutta esimerkiksi hillot, banaani ja tavallinen riisi on kiellettyjen listalla. Tätä pitäisi jatkaa sitten sen verran, että paino on halutussa määrässä. Minulla se tarkoittaa, että seuraavan kymmenen kilon aikana ei tarvitse haaveilla karkeista, valkosuklaasta, limusta tai perunamuusista..

Äh, ketä tässä nyt huijataan? Tunnustan, että ole jo syönyt pari laskiaispullaa ja runebergintorttua. Lisäksi kävin kahdesti saman viikonlopun aikana ravintolassa mässäämässä ja yhtenä lauantaina otin alkoholia yli sallitun rajan (sallittu on itse asiassa vain punaviinilasillinen silloin tällöin). Tästä johtuen paino ei ole viimeisen puolentoista viikon aikana tippunut yhtään ja tänä aamuna puntari näytti jopa +0.5 kg. Olen käynyt muutaman kerran puolen tunnin juoksulenkillä ja vesijuoksemassa. Nyt olisi taas aika palata ruotuun ja pitää kiinni kuurista, että kesällä ei ahdistaisi kesävaatteissa - niinkuin joka ikinen kesä tähän asti.

Kahden ensimmäisen viikon aikana metsästin ärsytykseen asti sokerittomia karkkeja. Dietorellet alkoi kyllästyttää parin päivän jälkeen ja Läkerollin pastilleista menee maha sekaisin, jos syö enemmän kuin 5 kappaletta kerralla. Muistin, että olin joskus syönyt jotain sokerittomia turkinpippurin tyyppisiä karkkeja. Muistin vielä, että olin ostanut ne jostain vähän pienemmästä kaupasta. Joten ratsasin jokaisen pikkukaupan joka tuli vastaan (ja sen lisäksi muutaman isommankin). Valintatalo ja Siwa tuottivat ison pettymyksen, sieltä ei löytynyt edes Dietorelleja. Samoin S-ryhmän kaupat olivat panostaneet sokeripommeihin,  mutta sokeriton valikoima oli aika olematon. Löysin sokeritonta suklaata ja riisisuklaata, joita kuitenkaan en päätynyt ostamaan. Lopulta epätoivon partaalle minut vei K-Supermarket, jossa oli tyhjä hyllypaikka sokerittoman turkinpippurikarkin kohdalla. Kävin siellä parinakin eri päivänä, mutta lisää täytettä hyllyyn ei näyttänyt tulevan. Marssin viimeiseksi pieneen K-markettiin matkalla uimahalliin ja sieltä sitten viimein löytyi noita jahtaamiani Pirkka-merkkisiä karkkeja. Ostin sitten kerralla kaksi pussia. :)

South Beach

Puntari näytti kauheita lukemia, joten päätin aloittaa South Beach -dieetin. Olen sillä aikaisemmin laihtunut lähemmäs kymmenen kiloa, joista muutama on tullut takaisin näinä muutamina vuosina jotka ovat kuluneet siitä kun lakkasin ohjeita noudattamasta. Perustaltaan se kuulostaa hyvältä. Ei tarvitse nähdä nälkää, saat syödä melkein niin paljon kuin haluat 5-6 kertaa päivässä ja jälkiruokaakin saa. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tiukat. Ei hedelmiä, ei sokeria, ei mehuja tai leipää, ei pastaa tai riisiä ja useimmat vihanneksetkin on pannassa. Kaikkea vihreää saa syödä. Ensimmäisen vaiheen jälkeen saa ruokavalioon palauttaa pikkuhiljaa noita pannassa olleita ruokia.

Eilen oli ensimmäinen päivä. Tein kalkkunajauhelihalla täytettyä kesäkurpitsaa. Ylimääräisestä kalkkunasta paistion pihvejä, jotka söin tänään. Olen syönyt paljon salaattia, jossa on vaihtelevasti ollut fetaa tai mozzarellaa. Laukussa on mukana pähkinöitä, joita saa syödä rajoitetusti. Katsoin muutamia reseptejä ja ajattelin, että tänään teen jälkiruokaa. Edellisellä kerralla en syönyt mitään makeaa kahteen ensimmäiseen kuukauteen, vaikka jopa ensimmäisen vaiheen aikana saisi syödä sokerittomia karkkeja (mutta ei tietenkään suklaata). Ostin ohjeen mukaisesti ricotta-juustoa, johon sekoitin Stevia-makeutusainetta, kaakaojauhetta ja vaniljauutetta. Lopputulos on ihan hirveä. Maistoin ricottaa sellaisenaan ja jo se toi pahan olon tunteen, joka ei kaikonnut vaikka lisäsin muiden aineiden määrää. Tämä on varmasti kamalinta jälkiruokaa ikinä. En enää ikänä osta ricottaa, koska sen maku on vain jotain tuskallisen kamalaa. Ja en yhtään liioittele. Nyt pitää sitten keksiä jotain muuta syötävää.

Minulle totaalikieltäytyminen on paljon helpompaa kuin vähentäminen. Jos annan luvan itselleni syödä jotain hyvää ja ostan kotiin vaikka keksejä, niin ne ei kaapissa kauaa pysy. Sama käy jos leivon jotain. Joten kielletään siis kokonaan kaikki herkut, jotta päästään alkuun tässä painonpudotusprojektissa. South Beachin kahden ensimmäisen viikon tarkoitus on vieroittautua sokerista ja makeasta. Dieetin kehitti alunperin sydäntautilääkäri, joka halusi etsiä keinon päästä pysyviin tuloksiin. Aika monet hänen asiakkaistaan olivat hieman lihavia, joka osalla oli johtanut aikuisiän diabeetekseen. Silloin insuliinintuotanto elimistössä on sekaisin. Pointti on se, että mitä enemmän syö sokeria, huonoja hiilihydraatteja ja sen sellaista, niin sitä enemmän ja nopeammalla tahdilla elimistö tuottaa insuliinia. Verensokeri nousee ja taas laskee nopeasti, ja sitten on taas nälkä. Tästä kierteestä on tarkoitus päästä ensimmäisen vaiheen aikana.

Voisin tietysti itsekin olla huolissaan terveydestä ja sen sellaisesta, mutta minua lähinnä tässä innostaa se että kohta ei taas ahdista katsoa peiliin ja on mukava lähteä shoppailemaan vaatteita. Nyt olen kaivanut kaapista esiin kaikkein isoimmat hupparit ja hukuttaudun sohvaperunaksi, kun en halua lähteä ulos. Liikunta auttaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos syö huonosti, ei se liikuntakaan pysty pitämään kalorimäärää kurissa. Näin minulle on siis kerrottu. Pitää kuitenkin jatkaa liikkumista, koska toisaalta ruokavalio yksin ei auta laihtumaan niin hyvin kuin nämä kaksi yhdessä. Eli lenkkipolulle siis ja sohvalla painot käteen. Ja nyt sunnuntaisin tanssimaan afrikkalaisittain, kiitos paikallisen kansalaisopiston tarjonnan. :)

Huovutetut lapaset

Tammikuu on jo vaikka kuinka pitkällä ja nyt vasta pääsen takaisin kirjoittamisen pariin. Tähän mennessä olen jo kerinnyt aloittaa uudelleen liikuntaharrastuksen (taas), ilmoittautua työkkäriin työttömäksi, kestitä siskoa ja sen miestä yhden viikonlopun sekä neuloa hillittömän määrän kaikenmoista.

Olen surffannut netissä aika paljon ja etsinyt ohjeita miten kotona voi kuntoilla itse. Salit ovat usein kalliita enkä halua sitoutua vuodeksi maksamaan 60€ kuukaudesta siitä, että useinkaan en jaksa tai kerkeä käydä salilla. Joten ostin käsipainot (2 kg ja 3kg) sekä jumppapallon, ja nyt olen muutaman kerran harjoitellut Kuntoplussan sivuilta löytämieni ohjeiden avulla. Tähän mennessä olen saanut kädet kipeiksi nostelemalla painoja, mutta eiköhän se tästä ala sujua sutjakammin kunhan vain jatkaa kuntoilua.

Huovutettu lapanen vasemmalla, oikealla vastaneulottu versio.

Kävin tässä Lielahden Lankamaailmassa etsimässä inspiraatiota ja löysin Schoppelwollen Fingerwolle-huovutuslankaa, jota ostin sen verran että riittää lapasiin (minulla meni 4x50g pakettia). Ohjeet löytyy Novitan sivuilta Puro tai Huopanen langoille. Tein ohjeen mukaan 36 silmukalla nro 7 puikoilla. Pistin lapasen sisälle pari muovipussia, että se ei huopuisi sisältä kiinni ja laitoin muun pyykin seassa koneeseen pyörimään 40 asteen ohjelmalla. Kuvaan tuli mukaan valmis lapanen neulottuna ja huovutettuna. Olen kyllä tyytyväinen tulokseen. Lapanen valmistui todella nopeasti ja tuntuu huovutettuna ihanan lämpimältä. Nyt pitää vain saada vielä toinenkin lapanen laitettua koneeseen huopumaan ja sitten odotellaankin kunnon pakkasia, että pääsen testaamaan miten lämpimät lapaset todella ovat! :)

Kävin tässä paikallisessa musiikkiliikkeessä ostamassa pari levyä. Ystäväni on tuossa liikkeessä töissä, joten saan aina parasta palvelua. :D Muutenkin tykkään käydä pienemmissä liikkeissä isojen markettien sijaan. Palvelu niissä on aivan toista luokkaa ja etsimäni tuotteet löytyvät helposti. Toinen ihanuus Tampereella on Kauppahalli, josta usein käyn hakemassa lihaa ja leipää. Palataan kuitenkin takaisin kappaleen alkuun ja musiikkiin. Ostin Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Thronen, johon olen nyt tykästynyt. Olin aikaisemmin kuullut levyltä vain Otis-biisin, joka on ainakin omasta mielestäni todella hyvä. Ostin levyn tuon yhden biisin takia ja jo ensi kuuntelulla se sai minut vakuuttumaan, että en heittänyt rahojani hukkaan. Asiasta voi olla montaa mieltä. Luin tässä joitakin arvosteluja ja näytti löytyvät eriäviä mielipiteitä, ehkä osaksi sanoitusten takia. Minen niitä sanoja kuuntele, rytmi on se joka minua vie.

Rytmistä puheen ollen, ilmoittauduin kansanopiston afrikkalaisen tanssin kurssille. Nyt kun tätä vapaa-aikaa näyttää käsissäni olevan, niin ajattelin että voisin tehdä jotain sillä. Minulla on nyt vähän aikaa ollut joku himo päästä työstämään puuta, joten aluksi katselin puukäsityökursseja. Olin kuitenkin liikkeellä liian myöhään. Kurssivihkon otin mukaani viime viikolla kirjastosta ja ilmoittautuminen oli jo ollut aikaa sitten. Osa kursseistakin oli jo kerinnyt alkaa, joten olin hieman pettynyt. Sitten huomasin, että afrikkalaisen tanssin kurssi oli vasta alkamassa ja netti-ilmoittautuminen näytti, että kurssilla oli vielä tilaa. Varasin siis sieltä itselleni paikan ja tänä sunnuntaina ensimmäistä kertaa pääsen hytkymään uusien rytmien tahtiin. Vähän jännittää! Katsotaan mitähän tästäkin nyt sitten tulee..